Kirjanpitäjät ovat langenneet byrokratian ansaan23.10.2026 | © Talousteema OyKirjanpito ja kirjanpitäjät ovat monien ihmisten mielestä harmaita ja merkityksettömiä.
Kirjanpitäjät vähättelevät itseään. He ovat liian vaatimattomia, vaikka heidän työnsä on vaativaa. Heidän on kirjanpitolainsäädännön lisäksi hallittava mm. verolainsäädäntöä, yhteisölainsäädäntöä ja työlainsäädäntöä. Lisäksi näihin lakeihin liittyy sopimuksia, viranomaisohjeita ja tuomioistuinten ratkaisuja.
Oikein kukaan ei ole täysin tyytyväinen kirjanpitäjien työhön. Osasyynä on raskas ja kallis byrokratia. Tärkein syy kuitenkin on se, että kirjanpito ei palvele yritysten ja muiden yhteisöjen johtoa. Tämä on usein ilmaistu toteamuksella: ”Autoakaan ei voi ajaa peruutuspeiliin tuijottamalla.”Olen yrittäjäurani aikana ollut 18 vuotta tilitoimistoyrittäjänä.
Siihen aikaan olin eräässä ministeriön tilaisuudessa, jossa käytin puheenvuoroja. Tauon aikana ministeriön virkamies katsoi minua ja kysyi kahden kesken yrittäjäjärjestön puheenjohtajalta, millä alalla tuon miehen yritys toimii. Kuulin heidän keskustelunsa.
Yrittäjäjärjestön puheenjohtaja sanoi, että en ole oikea yrittäjä vaan olen kirjanpitäjä. Harmitti, mutta en halunnut puuttua asiaan.
Varsin pian tilaisuuden jälkeen lopetin tilitoimistoyrittäjänä ja yritykseni perusti verkkolehden.
Pääsyynä alanvaihtoon oli mielessäni vahvistunut ymmärrys, ettei kirjanpito palvele yrittäjiä. He maksavat tilitoimiston laskut, mutta eivät saa mitään rahansa vastineeksi.
Voitto vilkkuu tilinpäätöksessä kuin majakka öisellä merellä
Kun kirjanpitäjältä kysyy, mitä hän tekee työkseen. Hän saattaa vastata olevansa ”vain” kirjanpitäjä. Hän väheksyy ammattiaan, vaikka hänen pitäisi olla ylpeä siitä.
Moni kirjanpitäjä on huomannut, että tilinpäätöksiä lukevat yrittäjät ja johtajat eivät ymmärrä niitä. Tuloslaskelman ja taseen sisältö ei avaudu selittämälläkään. Niissä on omituisia termejä, kuten esimerkiksi poisto, poistoero, siirtosaamiset, siirtovelat, rahastot ja pakolliset varaukset. Esimerkiksi rahasto ei ole rahaa pankkitilillä.
Voitto kerää yrittäjän huomion tilinpäätöksessä kuin vilkkuva majakka keskellä pimeää merta. Yrittäjä luulee ymmärtävänsä sen merkityksen, mutta ei kuitenkaan ymmärrä.
Hän saattaa kysyä tilinpäätöstä esittelevältä kirjanpitäjältä: ”Paljonko jäi viivan alle?” Sen jälkeen toinen kysymys on: ”Mihin se nimi laitetaan?” Voitto on siis ainoa asia, joka yrittäjää kiinnostaa.
Juuri kukaan ei tiedä, mitä voitto oikeasti tarkoittaa ja mihin sitä tarvitaan. Moni kirjanpitäjäkään ei sitä tiedä.
Voitto on vain teoreettinen käsite ja pinttynyt käsitys yrityksen menestyksestä.
Kirjanpitäjien mielestä yrityksen pitää tuottaa voittoa, vaikka ei kirjanpito edes mittaa sitä oikein. Eikä se vastaa yleistä käsitystä.
Tuloslaskelman lopussa saattaa olla positiivinen luku, mutta silti yrityksen toiminta on voinut olla tappiollista. Tai tuloslaskelman lopussa saattaa olla negatiivinen luku, mutta silti yrityksen toiminta on voinut olla voitollista.
Olipa toiminta oikeasti voitollista tai tappiollista, silläkään ei ole väliä.
Tilikauden voitto tai tappio kirjataan taseen omaan pääomaan. Se on voittojen ja tappioiden kaatopaikka. Jatkuvasti tuloslaskelmassa esiintyvät tappiot muuttavat oman pääoman negatiiviseksi, ja voitot kohentavat oman pääoman tilannetta.
Positiivinen oma pääomakaan ei takaa, että yritys ei mene konkurssiin, ja negatiivisesta omasta pääomasta huolimatta yritys voi välttää konkurssin.
Kirjanpito aiheuttaa pelkoa
Nykymuotoinen kirjanpito on merkityksetöntä, mutta silti vuodesta toiseen kirjanpitäjät tekevät tätä harmaata työtä. Kirjanpidossa on kuitenkin ominaisuus, joka pelottaa yrittäjiä.
Kirjanpito on tavalliselle ihmiselle vaikeasti ymmärrettävää. Epävarmuus pelottaa.
Tuloslaskelmassa oleva tappio pelottaa. Ja tuloslaskelman voitosta huolimatta yrittäjää jäytää pelko, että tulos on ensi vuonna tappiollinen.
Yrittäjä saattaa irtisanoa henkilökuntaansa, jos tulos on tappiollinen, vaikka tähän ei olisi asiallista perustetta. Muodolliseksi perusteluksi irtisanomisille se kuitenkin kelpaa.
Tappio voi johtua esimerkiksi siitä, että yritys on hiljattain tehnyt ison investoinnin, jolloin poistojen määrä tuloslaskelmassa on kasvanut suureksi, mutta investoinnista saatava lisäys liikevaihtoon ei vielä ole toteutunut. Tällaisessa tilanteessa irtisanominen voi olla liian hätäinen päätös. Se estää investoinnin hyötyjen saavuttamisen.
Jo pelkästään iso investointi saattaa sysätä yrityksen konkurssiin. Hanke on esimerkiksi valmistunut myöhässä ja siksi sen valmistumisajankohta ei ole osunut myyntisesonkiin. Rahaa on käytetty paljon, mutta sitä tulee vasta myöhemmin kuin suunniteltiin. Yritys ei kykene hoitamaan maksujaan ja lopulta se päätyy konkurssiin.
Tällaisesta tuloslaskelma ja tase eivät varoita mitenkään, koska niissä ei lasketa rahan kulkua. Tilinpäätös ei kerro, jos raha on loppumaisillaan.
Kirjanpito ja kirjanpitäjä olisivat yrittäjien mielestä kiinnostavia, jos kirjanpito antaisi tietoa rahan riittävyydestä tulevaisuudessa.
Kassakirjanpito ja siihen liittyvä kassasuunnittelu antaa tätä tietoa.
Lassi Mäkinen 
