Kirjanpitolain reliikit19.7.2019 | © Talousteema OyKirjanpitolainsäädäntö on täynnä reliikkejä, joista saattaa seurata turhia kirjanpitorikostuomioita yrittäjille ja kirjanpitäjille. Kirjanpidon säädösvalmistelu on jo vuosikymmenet ollut ala-arvoista.Kirjanpitolain 8 luvun 6 §:ssä on reliikki. Siinä sanotaan, että tarkemmat säännökset tase-erittelyistä ja liitetietojen erittelystä annetaan valtioneuvoston asetuksella erikseen pien- ja mikroyrityksille ja erikseen muille kirjanpitovelvollisille.
Reliikki on muinaisjäännös tai pyhäinjäännös. Esimerkiksi tuomiokirkoissa säilytetään reliikkeinä kauan sitten kuolleiden pyhien ihmisten luunsiruja lasikaapeissa. Näitä reliikkejä palvotaan, vaikka tuskin kukaan voi olla varma, keiden luurangoista nämä sirut ovat peräisin. Reliikkiluut saattavat olla vain sattumoisin maasta löydettyjä luunpalasia.
Edellä mainittu kirjanpitolain kohta on muinaisjäännös viimeisintä lakimuutosta edeltävältä ajalta. Vuonna 2015 annetussa valtioneuvoston asetuksessa pien- ja mikroyrityksen tilinpäätöksessä esitettävistä tiedoista ei ole sanaakaan tase-erittelyistä eikä liitetietoerittelyistä, vaikka kirjanpitolaissa luvataan.
Liitetietoerittelyistä luovuttiin vuonna 2015, kun kirjanpitolain 2 lukuun lisättiin liitetietotositetta koskeva 5 b §. Tase-erittelyistä ei kuitenkaan luovuttu.
Pienyrityksiä suurempia kirjanpitovelvollisia koskevan kirjanpitoasetuksen 5 luvun 1 §:ssä säädetään tase-erittelyiden sisällöstä. Vuonna 2015 samasta luvusta kumottiin liitetietoerittelyitä koskeva 2 §.
Kirjanpitoasetuksen 5 a luvun 1 §:ssä säädetään asetuksen soveltamisalasta. Pien- ja mikroyritysten ei ole pakko soveltaa sitä, koska se on säädetty koskemaan keskisuuria ja suuria yrityksiä.
Pien- ja mikroyritysten on siis kirjanpitolain mukaan laadittava tase-erittelyt, mutta missään ei näitä yrityksiä sitovasti kerrota, millaiset ne ovat.
Kirjanpitolainsäädäntö sisältää paljon muitakin kuin tase- ja liitetietoerittelyreliikki.
Esimerkiksi vakava kirjanpitolain reliikki on 4 luvun 4 §:n vaihto-omaisuuden hankintamenon arvostamisperiaate. Laki sallii fifo- ja lifo-menetelmän sekä painotetun keskiarvon, joita juuri kukaan ei niiden työläyden vuoksi pysty käyttämään. Viimeisen ostolaskun menetelmää käytetään yleisesti, vaikka kirjanpitolaki ei sitä salli.
Toinen merkittävä reliikki on kirjanpitolain 5 luvun 5 §:ssä. Se edellyttää EU:n tilinpäätösdirektiivin vaatimuksen mukaisesti suunnitelmapoistojen käyttöä, mutta silti Suomessa tilinpäätökset laaditaan viime vuosituhannelta periytyvän tavan mukaisesti verotuspoistoin. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki suomalaiset tuloslaskelmat antavat väärän tai puutteellisen kuvan toiminnan tuloksesta.
Suurin reliikki on tuloslaskenta. Tuloslaskelma on aina virheellinen. Koska se vaikuttaa omaan pääomaan, myös tase on aina virheellinen. On jo aika lopettaa tämän pyhäinjäännöksen palvominen ja siirtyä nykyaikaisempiin laskentamenetelmiin.
Kun kirjanpitolain oikean ja riittävän kuvan vaatimus on perustana rikoslain kirjanpitorikoksia koskevissa säännöksissä, talousrikostutkinta seisoo hyllyvällä suolla. Yrittäjä ja kirjanpitäjä saatetaan tuomita löysin perustein kirjanpitorikoksesta vankilaan.
Lassi Mäkinen 
