Alv:n alarajahuojennuksen tilalle tarvitaan parempi menettely15.12.2023 | © Talousteema OyTieto arvonlisäveron alarajahuojennuksen poistumisesta on helpotus, koska se on ollut byrokraattinen, epäoikeudenmukainen ja kasvua rajoittava ratkaisu. Tilalle tarvitaan kevyempi, neutraalimpi ja kannustavampi menettely eikä sitä tarvitse kutsua verohuojennukseksi. Se on korvaus siitä, että yritykset tekevät ilmaista työtä valtion hyväksi. Valitettavasti hallitus aikoo toimia toisin kuin on järkevää.Nykyisen arvonlisäverotuksen huojennusmenettelyn tilalle hallitus aikoo tarjota verollisen toiminnan euromääräisen alarajan, joka on vain 15.000 euron liikevaihto kalenterivuodessa. Ratkaisu on epäoikeudenmukainen eikä se poista nykymenetelmän ongelmia eikä toteuta hallituksen sille asettamia tavoitteita.
Suomi aikoo asettaa verollisen toiminnan alarajaksi 15.000 euron liikevaihdon, vaikka EU:n pienyritysdirektiivi sallisi 85.000 euron rajan. Monessa jäsenmaassa raja on Suomen hallituksen suunnittelemaa rajaa korkeampi. Esimeriksi Virossa se on 40.000 euroa. Italia on ottanut käyttöön enimmäisrajan 85.000 euroa.
Liikevaihtoraja on epäoikeudenmukainen. Eri toimialoilla liikevaihdot ovat erilaisia. Esimerkiksi kauppaliikkeen ja insinööritoimiston liikevaihdot ovat aivan eriperusteiset.
EU sallii eri toimialoille erisuuruisia rajoja. Eräissä jäsenmaissa tavaroiden myyntiin sovelletaan korkeampaa rajaa kuin palvelujen myyntiin. Esimerkiksi Irlannissa tavaramyynnin raja on 75.000 euroa ja palvelumyynnin raja 37.500 euroa. Suomi aikoo ottaa käyttöön vain yhden kaikkia koskevan rajan.
Tarkka euromääräinen liikevaihtoraja synnyttää kasvun rajoitteen. Kun raja ylittyy, yritys joutuu täysin arvonlisäverottomasta taloudesta täysin verolliseen talouteen.
Yrityksen on vaikea lisätä tuotteiden hintoihin veroa, jota ennen rajan ylittymistä ei tarvinnut maksaa. Tilanne synnyttää tukkeen yrityksen kasvulle ja vaihtoehtona saattaa olla toiminnan lopettaminen, koska 15.000 euron liikevaihto ei elätä ketään.
Jos raja olisi korkea, yrittäjän kannattaisi perustaa useita yrityksiä, joiden liikevaihto pidetään rajan alapuolella. Esimerkiksi 85.000 euron rajaa noudatettaessa, viisi rinnakkaista yritystä voisi saada yhteensä yli 400.000 euron verottoman liikevaihdon.
Vakiovähennys liikevaihtorajaa parempi ratkaisu
Liikevaihtoon perustuva rajaus on niin huono idea, että Suomen kannattaa luopua rajasta kokonaan. Sen sijaan voidaan ottaa käyttöön euromäärältään samansuuruinen vakiovähennys kaikille yrityksille toiminnan laajuudesta riippumatta.
Suuryrityksille vakiovähennyksellä ei ole merkitystä, mutta pikkufirmoille se on suuri helpotus. Menettely on yksinkertainen ja oikeudenmukainen. Se ei synnytä äkkinäistä kasvun estettä.
Vakiovähennys voisi olla esimerkiksi vuosikohtainen. Yritys saisi vähentää sitä verokausittain ilmoituksissaan, kunnes se loppuu. Jos yritys on niin pieni, että se ei pysty käyttämään vähennystä vuoden aikana kokonaan, erotus voidaan siirtää lisäämään seuraavan vuoden vakiovähennystä.
Vakiovähennys ei ole verohuojennus, vaan se on korvaus siitä, että yritys kerää arvonlisäveroja valtion puolesta.
Arvonlisäverotus on periaatteessa kulutusverotusta, jossa kuluttajien pitäisi olla verovelvollisia ja Verohallinnon kerätä verot suoraan kuluttajilta. Valtio on määrännyt verovelvollisiksi yritykset, joilla ei ole asiallisesti mitään tekemistä arvonlisäverotuksen kanssa.
Yritykset lisäävät verot tuotteidensa hintoihin ja perivät ne asiakkailtaan. Verokausittain yritykset laskevat myynnin verot yhteen ja vähentävät niistä ostojen verot sekä tilittävät erotuksen valtiolle. Kuluttajat ja valtio eivät tee juuri mitään arvonlisäverojen keräämiseksi. Lähes kaikki työ on sälytetty yrityksille eikä siitä makseta mitään palkkiota.
Vakiovähennys voisi olla edes jonkinlainen korvaus tästä työstä. Kun vähennys olisi kaikille yhtä suuri, se olisi oikeudenmukainen, sillä pienille yrityksille arvonlisäverojen kerääminen on suhteellisesti raskaampaa kuin suuremmille yrityksille.
Lassi Mäkinen