Mihin tuloslaskelmaa oikeastaan tarvitaan?27.1.2023 | © Talousteema OyTuloslaskelman voitto tai tappio on aina enemmän tai vähemmän virheellinen, koska suoriteperusteinen tuloslaskenta on vain teoriassa täydellistä mutta käytännössä mahdotonta. Voitto- tai tappiotiedon tarpeellisuuskin on kyseenalainen.Tuloslaskelman tarkoituksena on laskea yrityksen toiminnan voitto tai tappio. Teorian mukaan tilikaudelle jaksotettuihin tuloihin kohdistetaan näiden tulojen hankkimisesta aiheutuneet menot. Tilikauden tuloslaskelmassa tulot ovat tuottoja ja menot kuluja. Tärkein tuottoerä on liikevaihto.
Toiminta on kannattavaa, jos tuotot ovat suuremmat kuin kulut eli syntyy voittoa, sekä kannattamatonta, jos kulut ovat suuremmat kuin tuotot eli syntyy tappiota.
Tämän täydellisen teoriarakenteen sijaan todellisuus on karu.
Jo pelkästään liikevaihdon laskenta on monin tavoin ongelmallista. Siihen otetaan mukaan myöhemmin realisoituvat myyntisaamiset, vaikka tämä toimenpide on kirjanpidon varovaisuuden periaatteen vastainen. Tilinpäätöstä laadittaessa ei voida varmasti tietää, saadaanko myyntisaamisista rahat.
Liikevaihtolukua käytetään monen päätöksen ja arvioinnin kriteerinä sekä toiminnan laajuuden mittarina, vaikka se on sisällöltään huomattavasti erilainen esimerkiksi kauppaliikkeissä ja työpalvelua myyvissä yrityksissä.
Joissakin tapauksissa on vaikea tietää, mikä on liikevaihtoa. Esimerkiksi aloilla, joissa yritykselle jää kaupoista lopulta vain provisio, voitaisiin ajatella, että asiakkaalle myytävän tavaran hinta sisältyy kokonaan liikevaihtoon tai siihen kirjataan vain tavaran hinnasta laskettava provisio.
Tuloslaskelmassa tuotoista ei vähennetä ostoja sellaisinaan vaan niiden euromäärää korjataan varastomuutoksen arvolla. Tämä edellyttää joko varastojen inventointia tilikausien vaihteessa tai jatkuvasti pidettävää varastokirjanpitoa. Kumpikin on ongelmallinen menettely.
Inventointi pitää suorittaa tilikausien välissä aikana, jolloin edeltävän tilikauden osto- ja myyntitoimitukset on lopetettu sekä seuraavan tilikauden osto- ja myyntitoimitukset eivät vielä ole alkaneet. Tämä aikaväli voi joissakin tapauksissa olla vain yön seutu edellisen päivän toiminnan päättymisen ja seuraavan päivän toiminnan alkamisen välissä. Isojen varastomäärien inventointi on näin lyhyessä ajassa ylivoimainen tehtävä, joten se suoritetaan epätarkasti.
Epätarkkuutta lisäävät sääolot, jos osa varastoista on ulkona, ja välimatkat, jos varastoja on eri paikkakunnilla. Esimerkiksi lumihangessa piilossa olevien tuotteiden määrän laskeminen voi olla mahdotonta.
Joidenkin tavaramäärien mittaaminen saattaa olla hankalaa. Esimerkiksi hiilikasan jokaista hiiltä ei voida punnita, vaan kasan sisältö arvioidaan sen muodosta ja koosta. Myös rakennustarvikkeissa on paljon tällaisia kasatavaroita.
Kun varastomäärät on inventoitu, varaston arvon laskemiseksi tarvitaan hinnat. Niitä on määritelty monin tavoin – esimerkiksi FIFO, LIFO, painotettu keskiarvo, viimeisin ostohinta, realisointihinta sekä markkina-arvo. Kaikki nämä tuottavat erilaisen lopputuloksen ja vain osa niistä on kirjanpitolaissa sallittuja. Hankintamenoon sisältyvät ostohintojen lisäksi mm. hankintakustannukset.
Varastokirjanpitoa laadittaessa nimikkeiden arvot lasketaan yleensä painotettua keskiarvoa käyttäen. Ongelmana on ostohinnan ja hankintakustannusten saapuminen eri ajankohtina kuin tavara saapuu varastoon.
Palkat ja muut henkilöstökulutkaan eivät ole helposti laskettavissa. Esimerkiksi tilikauden aikana ansaittua lomapalkkaa ja sen henkilösivukuluja on mahdotonta laskea oikein, koska osa tiedoista selviää vasta kuukausien päästä seuraavalla lomakaudella.
Yritysmuoto ja veroratkaisut vaikuttavat tuloslaskelman palkkakulujen suuruuteen. Esimerkiksi yksityinen elinkeinonharjoittaja ei voi maksaa itselleen palkkaa, vaikka hän tekee työtä yrityksessään. Samanlainen tilanne on osakeyhtiössä, jossa osakas saa osan työkorvauksestaan osinkona. Osingon ansiotulo-osuutta ei kirjata palkaksi tuloslaskelmaan.
Liiketoiminnan muissa kuluissa esiintyy rajanvetovaikeuksia yksityistalouden ja yritystalouden välillä. Ratkaisut ovat usein verotusperusteisia ja tämän vuoksi kaavamaisia. Esimerkiksi auton luontoisetuarvo ei likimainkaan vastaa auton hankinnasta ja käytöstä aiheutuneita kuluja.
Hankalin osa tuloslaskelmassa ovat pysyvien omaisuuserien vuosittaiset poistot. Tätä vaikeuttaa se, että kirjanpitolaissa ja elinkeinoverolaissa poistoperusteet on ilmaistu eri tavoin. Kumpikaan näistä tavoista ei vastaa teoreettista omaisuuden tulontuottamiskyvyn vähentymistä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että tuloslaskelman voitto tai tappio on aina virheellinen. Voi joskus olla niin, että toiminta on ollut tappiollista, vaikka tuloslaskelma näyttää voittoa, tai se on ollut voitollista, vaikka tuloslaskelman lopussa on miinusmerkkinen luku.
Onko sillä edes väliä, mikä on tuloksen etumerkki taikka voiton tai tappion määrä? On vaikea löytää tuloslaskelman tulokselle järjellistä käyttöä, jota ei voitaisi korvata jollakin tarkemmalla luvulla. Eikä näitä käyttötarkoituksia ole kovin monta.
Yritykset jakavat taseeseen kertyneitä voittoja omistajilleen. Esimerkiksi osakeyhtiö maksaa voittovaroja osinkoina osakkailleen, vaikka voitot eivät ole rahaa yrityksen pankkitilillä. Tuloslaskelman tulos on vain olettamuksiin ja peukalosääntöihin perustuvaa laskennallista höttöä. Osinkoa pitäisi jakaa niistä rahoista, jotka tosiasiallisesti ovat yrityksen pankkitilillä.
Verohallinto käyttää tuloslaskelman tietoja perustana verotettavan tulon laskennassa ja tätä varten se vaatii veroilmoitukseen tuotot ja kulut eri tavoin esitettyinä kuin tuloslaskelmassa. Maksuperusteinen kassavirtalaskelma olisi suoriteperusteista tuloslaskelmaa luotettavampi ja oikeudenmukaisempi verotuksen peruste.
Pankit pyytävät asiakkailtaan tilinpäätöksiä. Niitä eivät kiinnosta voiton tai tappion määrä vaan yrityksen maksukyky. Tämä selviää parhaiten kassavirtalaskelmasta, jollaisen pankin tietojärjestelmä muokkaa tilinpäätöksen perusteella.
Kaikki osakeyhtiöt ja osuuskunnat sekä osa henkilöyrityksistä joutuvat julkaisemaan tilinpäätöksensä kaupparekisterissä. Julkisia tietoja käyttävät pääasiassa yrityksen kilpailijat ja yrittäjän kateelliset naapurit, joille yrityksen ei pitäisi antaa mitään tietoja itsestään. Tämän vuoksi tilinpäätöksen laskelmat kannattaa laatia mahdollisimman suppeina versioina. Toimintokohtainen lyhyt tuloslaskelma sekä lyhyt tase antavat vähiten tietoa mutta ovat kirjanpitolain sallimia laskelmia.
10.2.2023
Mihin tasetta oikeastaan tarvitaan?
Lassi Mäkinen