Moni yrittäjä lopettaa, jos YEL-maksut nousevat19.8.2022 | © Talousteema OyHallitus antoi kesäkuussa eduskunnalle esityksen yrittäjän eläkelain (YEL) muuttamisesta. Lakimuutoksella pyritään korottamaan yrittäjien eläkevakuutusmaksuja, jotta valtio voisi säästää menojaan. Valtio ei maksa yrittäjille korvauksia heillä teettämästään pakkotyöstä, joten yrittäjillä ei ole varaa maksaa korkeampia eläkevakuutusmaksuja.Hallitus julistaa lakiesityksessään seuraavasti:
”Esityksen tavoitteena on parantaa yrittäjien eläketurvaa sekä tukea yrittäjän eläkelain toimeenpanoa, jotta yrittäjien työtulot saataisiin nykyistä paremmin vastaamaan yrittäjän työpanoksen arvoa yritystoiminnan aikana.”
Tämä ei ole esityksen todellinen tavoite, vaan hankkeen tarkoitus paljastuu hallituksen esityksen seuraavasta kohdasta:
”Valtionosuus YEL-järjestelmään on kasvanut merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana. Vuonna 2010 valtionosuus oli 96,6 miljoonaa euroa ja määrä on kasvanut vuoteen 2020 mennessä 349 miljoonaan euroon.”
Valtio haluaa siis säästää menojaan vaatimalla yrittäjiltä korkeampia eläkevakuutusmaksuja, jolloin nykyisten yrittäjien eläkevakuutusmaksut riittäisivät eläkkeellä olevien yrittäjien eläkkeiden maksamiseen eikä valtion tarvitsisi tukea järjestelmää.
Moni yrittäjä kuitenkin lopettaa, jos YEL-maksut nousevat. Koska tällöin eläkkeellä olevien yrittäjien eläkkeiden maksajien määrä vähenee, valtio saattaa joutua tukemaan YEL-järjestelmää entistä enemmän.
Jos pystyisivät, yrittäjät maksaisivat mielellään korkeampia eläkevakuutusmaksuja, koska ne tuottaisivat heille aikanaan paremmat eläkkeet ja ennen eläkkeelle siirtymistä isommat sairaus- ja vanhempainpäivärahat, asumis- ja työmarkkinatuet, tapaturmakorvaukset sekä kuntoutusrahat.
Yrittäjät eivät pysty maksamaan korkeampia eläkevakuutusmaksuja, koska valtio ei maksa korvauksia heille lakisääteisesti määräämistään töistä. Nämä yrittäjille sälytetyt työt ovat modernia orjatyötä. Ne on pakko tehdä, sillä valtio määrää rangaistuksia, jos niitä ei tehdä tai tehdään myöhässä, puutteellisesti taikka virheellisesti.
Esimerkiksi yrityksillä ei pitäisi olla mitään tekemistä arvonlisäverotuksen kanssa, koska arvonlisävero on määritelmällisesti kulutusvero. Silti yritykset joutuvat lisäämään hintoihinsa arvonlisäverot, perimään ne asiakkailtaan, laskemaan verokausittain ja tilittämää summan valtiolle. Jos verot lasketaan virheellisesti tai maksetaan myöhässä, valtio rankaisee yritystä ankarasti.
Yrityksillä ei myöskään pitäisi olla mitään tekemistä työntekijöiden ansiotuloverojen kanssa, mutta silti työnantajat joutuvat toimittamaan maksamistaan palkoista ennakonpidätykset sekä laskemaan ja maksamaan ne kuukausittain valtiolle.
Lisäksi työnantaja on määrätty omista varoistaan maksamaan palkoista laskettava palkansaajien sairausvakuutusmaksu kuukausittain.
Työnantajien on tiukalla aikataululla ilmoitettava palkat ja niiden verotiedot sekä monet muut työsuhteisiin liittyvät tiedot tulorekisteriin, että Verohallinto, Kela sekä eläke- ja sosiaalivakuutusyhtiöt voivat hyödyntää näitä tietoja tekemättä itse mitään tietojen hankkimiseksi. Tietojen hyödyntäjät säästävät menojaan aikaisempaan verrattuna, mutta eivät ole halukkaita maksamaan edes osaa tästä säästöstä työnantajille, jotka on lailla määrätty orjatyöhön.
Palkan lisäksi työnantaja on velvollinen maksamaan työntekijöidensä eläke-, työttömyys- ja ryhmähenkivakuutusmaksuja omasta kassastaan sekä järjestämään heille ilmaisen työterveyshuollon.
Yrittäjä joutuu itse maksamaan omat eläke- ja sosiaalivakuutusmaksunsa. Eikä yrittäjillä muutenkaan ole samanlaisia sosiaalietuuksia kuin muilla kansalaisilla on. Esimerkiksi kun kauppa ei käy, yrittäjä ei voi lomauttaa itseään, vaikka hän pystyy lomauttamaan työntekijänsä.
Kun yrittäjä palvelee asiakkaitaan, hän ei yleensä jaksa hoitaa valtion hänelle asettamia pakkotyövelvoitteita, joten hän ostaa tämän työn tilitoimistoltaan. Lisäksi tilitoimisto laatii yrityksen juoksevan kirjanpidon ja tilinpäätökset, jotka tehdään lakien velvoittamana lähinnä Verohallinnon ja muun julkishallinnon tarpeita varten. Kirjanpito on lainsäädännöllä vääristetty sellaiseksi, että yritys ei itse hyödy siitä merkittävästi.
Jos yrittäjät saisivat tehdä omaa työtään vapaasti ilman palkattomia työvelvoitteita ja perusteettomia maksuja, heidän yrityksensä tuottaisivat parempaa tulosta ja pystyisivät mm. maksamaan korkeampia YEL-maksuja. Yrittäjillä olisi enemmän aikaa perheelleen ja harrastuksilleen. He voisivat nauttia eläkepäivistään tyytyväisinä maksamansa eläkkeen tarjoamaan elintasoon.
Ajatus pakkotyön loppumisesta ja yrittäjän vapaudesta on vain utuinen uni. Se ei toteudu milloinkaan.
Valtio voisi sen sijaan ryhtyä maksamaan asianmukaisia korvauksia yrittäjille määräämästään pakkotyöstä. Olisi kohtuullista, että valtio maksaisi suurimman osan tilitoimiston yritykselle lähettämien laskujen summista. Suhteellisessa maksussa olisi se hyvä puoli, että valtion ei enää kannattaisi vaikeuttaa pakkotyötä, koska se joutuisi maksamaan yrityksille enemmän.
Nykyjärjestelmä on kuin piiloverotus, jossa vero maksetaan työsuorituksina eikä se näy verotilastoissa. Sitä on helppo vaikeuttaa, koska yrittäjillä ei ole riittävästi joukkovoimaa eduskuntavaaleissa eikä nano- ja mikroyritysten etuja aja kukaan. Suomen Yrittäjät ajaa pienten ja keskisuurten yritysten etuja ja EK suurten ja keskisuurten yritysten etuja. Nämä osallistuivat nytkin YEL-muutoksen valmisteluun ay-järjestöjen ja ministeriöiden keralla.
Pienimpien yritysten yrittäjillä ei ollut minkäänlaista sananvaltaa asiaan. Heitä kohdeltiin kuin lapsia tai muita vajaavaltaisia.
Lassi Mäkinen 
