Pitäisikö palkanlaskijoiden mennä lakkoon?5.8.2022 | © Talousteema OyHelsingin kaupungin palkkasotkuista on kirjoitettu ja keskusteltu viikkojen ajan lehdissä. Näissä keskusteluissa on työstään palkkaa saaville ihmisille paljastunut palkanlaskennan monimutkaisuus. Voidaanko palkanlaskijoita syyttää, jos palkkahallinto on vaikeaa ja järjestelmä toimii virheellisesti?Palkanlaskijoiden työn haastavuutta ei tunneta, koska yleensä palkat tulevat oikeansuuruisina oikeaan aikaan palkansaajien pankkitileille. Vasta sitten tämän työn arvo havaitaan, kun jokin menee pieleen. Helsingin kaupungin palkanlaskennan ongelmat olivat massiiviset.
Palkanlaskijoiden omat palkat ovat liian pieniä siihen nähden, miten vaativaa ja stressaavaa heidän työnsä on. Entäpä, jos palkanlaskijat menisivät lakkoon. Lakon aikana yritysten ja julkishallinnon organisaatioiden johtajat joutuisivat itse laskemaan palkat ja lähettämään rahat palkansaajien tileille.
Olen kokenut tämän 1970-luvulla, kun teollisuuden toimihenkilöt menivät lakkoon mutta työntekijät jatkoivat työtään normaalisti. Olin silloin Sarviksen laskentapäällikkö. Kokosin johtoryhmän jäsenistä ja muista ylemmistä toimihenkilöistä ryhmän, joka maksoi työntekijöiden palkat. Onneksi palkanlaskijat olivat juuri ennen lakkoa ehtineet laskea palkat ja laatia palkkakirjanpidon. Meille jäi vain palkkojen maksaminen.
Ongelma oli kuitenkin iso, koska siihen aikaan palkat maksettiin antamalla palkkapussi jokaisen työntekijän käteen. Ei ollut helppoa laskea etukäteen, kuinka monta eri arvoista seteliä ja kolikkoa tarvittiin satojen ihmisten palkkapusseihin laitettavaksi.
Paha tilanne syntyi, kun viimeisestä palkkapussista puuttui rahaa. Tämä tarkoitti sitä, että joissakin palkkapusseissa oli liikaa. Kaikki pussit olisi pitänyt avata ja laskea rahat uudelleen. Päätimme kerätä keskuudestamme kolehdin viimeisen palkkapussin täyttämiseksi, koska emme voineet hakea pankista lisää rahaa ja kirjata tämä nosto yhtiön kirjanpitoon. Palkkasumman ja maksettujen palkkojen piti täsmätä kirjanpidossa.
Jos nyt palkanlaskijat menisivät lakkoon, he voisivat vaatia omien palkkojensa korottamista tasolle, jonka työn vaativuus ja stressaavuus edellyttää.
Tilitoimistoissa palkanlaskijoiden palkkojen korottaminen synnyttäisi välittömästi hintojen korotuspaineen. Palkanlaskenta aiheuttaa jo nykyisinkin huomattavat kustannukset pienimmille yrityksille, mutta silti tilitoimistojen olisi pakko nostaa hintojaan, jos palkat nousevat.
Pienimpien yritysten yrittäjille lisäkustannukset ovat myrkkyä. Hekin saavat tulonsa omilta asiakkailtaan, joten myös heidän olisi korotettava hintojaan, vaikka juuri tällä hetkellä inflaatio on muutenkin lähihistorian korkeinta tasoa. Jos yrittäjä ei voi siirtää kustannusten nousua hintoihin, tämä on hänen omista tuloistaan pois.
Viime aikoina on julkisuudessa käyty keskustelua YEL-perusteita koskevasta lakimuutoksesta. Tämä keskustelu on hieman valottanut tavallisille ihmisille tosiasiaa, että yrittäjien tulot ovat selvästi alempia kuin vastaavaa työtä tekevien palkansaajien tulot. Ja silti yrittäjät tekevät työtä selvästi enemmän kuin laki sallii. Tällaisessa tilanteessa YEL-maksujen korottaminen olisi niin rankkaa, että moni yrittäjä saattaisi lopettaa ja siirtyä kortistoon.
Pitäisikö yrittäjienkin mennä lakkoon? Silloin yritysten toiminta pysähtyisi tai vähintäänkin hidastuisi merkittävästi. Työntekijöitä jouduttaisiin lomauttamaan. Valtion tulot arvonlisäverotuksesta ja palkkojen ennakonpidätyksistä romahtaisivat ja maan talous olisi muutamassa viikossa polvillaan, kun valtion kassasta loppuisivat rahat.
Pienten yritysten yrittäjät eivät kuitenkaan voi aloittaa lakkoa, koska suuryritykset haalisivat pienten yritysten asiakkaita markkinoilta eivätkä nämä asiakkaat tulisi takaisin lakon jälkeen.
Yrittäjien on vain sinniteltävä pienillä tuloillaan ja palveltava asiakkaitaan viimeiseen asti hyvin. Vain suuryrityksissä palkansaajat voivat tehdä suojattua työtä ja saada kohtuullista palkkaa. Hekään tuskin ovat tyytyväisiä palkkoihinsa – kukapa olisi. He eivät kuitenkaan ole orjia omassa työssään.
Valtio orjuuttaa yrittäjiä teettämällä heillä omia töitään. Esimerkiksi arvonlisäveron lisääminen hintoihin, veloittaminen asiakkailta, laskeminen ja tilittäminen valtiolle on pakkotyötä, jonka ei pitäisi lainkaan kuulua yrittäjille, koska arvonlisävero on määritelmällisesti kulutusvero.
Samanlaista orjatyötä on palkkojen ennakonpidätysten toimittaminen ja tilittäminen valtiolle. Lisäksi palkkojen perusteella on laskettava ja tilitettävä eläke- ja sosiaalivakuutusmaksuja sekä ay-jäsenmaksuja.
Nykyisin nämä tiedot on annettava Verohallinnon tulorekisteriin, jonka avulla Verohallinto, Kela sekä eläke- ja sosiaalivakuutusyhtiöt ovat voineet vähentää omia kulujaan. Vaikka vähennys on huomattava, nämä hyötyjätahot eivät ole halukkaita maksamaan tulorekisteriorjille edes pientä osaa säästöistään.
Nyt yrittäjien YEL-maksuja halutaan korottaa ottamalla niiden palkkaperusteeksi saman alan palkansaajien keskiansiot. Kun yrittäjät ovat vuosikausia sinnitelleet pienillä tuloillaan ja palvelleet asiakkaitaan sekä tehneet valtion orjatyötä iltalamppujen ääressä tai maksaneet tilitoimistoille tämän työn tekemisestä, YEL-maksujen korotusehdotus näyttää katkaisevan heidän selkänsä. Pitäisikö pärjätä vieläkin pienemmillä tuloilla?
Tilitoimistot sekä niiden palkanlaskijat, kirjanpitäjät ja muu henkilökunta ovat riippuvaisia nano- ja mikroyritysten sekä niiden yrittäjien menestymisestä. Vaikka tilitoimistojen henkilökunta tekee vaativaa ja stressaavaa työtä, he eivät saa riittävän korkeaa palkkaa, koska lisäkustannukset katkaisisivat tilitoimistojen asiakkailta elinmahdollisuudet.
Asiaa onkin tarkasteltava vastakkaisesta näkökulmasta. Pienimpien yritysten toiminnasta on tehtävä helpompaa ja tuottavampaa niin, että niiden määrä lisääntyy eikä vähene. Palkanlaskennan, kirjanpidon ja verotuksen byrokratiaa on kevennettävä merkittävästi sekä yrittäjillä teetettävää orjatyötä vähennettävä.
Kevyempi byrokratia vähentäisi tilitoimiston tekemää työtä yksittäiselle yritykselle, mutta lisääntyvä asiakasmäärä auttaisi tilitoimistoja maksamaan parempia palkkoja henkilökunnalleen ja tilitoimistoyrittäjällekin jäisi enemmän oman perheensä elättämiseen.
Lassi Mäkinen 
