Auto kirjanpidossa – auto ei kirjanpidossa – auto jälleen kirjanpidossa7.10.2016 | © Talousteema OyYksityiset elinkeinonharjoittajat eli toiminimiyrittäjät ovat Suomessa lainsuojattomia. Heidän verotuksensa on syrjivää palkansaajien ja muiden yrittäjien verotukseen verrattuna.Ongelma johtuu siitä, että yksityinen elinkeinonharjoittaja on samalla sekä yritys että yrittäjä – siis henkilö. Kaikissa muissa yritysmuodoissa yritys on yhteisö ja sen omistajat ovat tämän yhteisön osakkaita, yhtiömiehiä tai jäseniä.
Toiminimiyrittäjät eivät aikaisemmin saaneet työmatkoistaan päivärahoja ja kilometrikorvauksia. Asia korjaantui vuonna 2000 elinkeinoverolain 55 §:n muutoksella mutta matkakustannusten korvaaminen tehtiin näille yrittäjille hankalaksi.
Lain mukaan he eivät voi yksinkertaisesti vain laatia matkalaskua kirjanpitoon kirjattavaksi, kuten muut yrittäjät ja palkansaajat voivat.
Toiminimiyrittäjän matkakustannusten vähentäminen tapahtuu kahdessa vaiheessa: ensin kirjataan toteutuneet menot kirjanpitoon ja sitten veroilmoituksella vähennetään näiden menojen sekä päivärahojen ja kilometrikorvausten erotukset.
Mitään syytä tällaiseen menettelyyn ei ole, mutta silti se on säädetty näin hankalaksi – ehkä ei kiusallaan vaan lainsäätäjien tietämättömyyden ja ylimielisyyden vuoksi. He eivät tunne yksityisten elinkeinonharjoittajien toimintaa ja arkea eivätkä haluakaan tuntea.
Tuosta elinkeinoverolain 55 §:stä unohtuivat ateriakorvaukset. Jos toiminimiyrittäjä ei saa päivärahaa, mutta olisi oikeutettu ateriakorvaukseen, hän ei voi saada sitä, koska lakiteksti ei tunne ateriakorvausta.
Sen lisäksi, että toiminimiyrittäjän päivärahat ja kilometrikorvaukset on säädetty laissa hankalasti ja epäoikeudenmukaisesti, korkein hallinto-oikeus on antanut kilometrikorvausten perusteesta järjettömän päätöksen (
KHO 23.1.2012/64).
Kilometrikorvausta voi saada, jos henkilö ajaa työmatkan omalla autollaan. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan toiminimiyrittäjän ja hänen yrityksensä auton kuuluminen yksityisvarallisuuteen tai yritysvarallisuuteen ei riipu siitä, onko auton hankintameno kirjattu yrityksen kirjanpitoon vai ei. Se riippuu siitä, ajetaanko autolla enemmän yksityisajoja kuin työajoja.
Kun ajomäärät vaihtelevat vuosittain, auton kuuluminen yksityis- ja yritysvaroihin saattaa muuttua joka vuosi.
Silloin, kun työajojen osuus on suurempi kuin yksityisajojen osuus, auto on yrityksen ja näin ollen se on kirjattava yrityksen kirjanpitoon. Myös auton kulut kirjataan sinä vuonna kirjanpitoon ja auton hankintamenosta tehdään poisto.
Jos seuraavana vuonna yksityisajojen osuus on suurempi kuin työajojen osuus, auto on siirrettävä yrityksen varoista yksityisvaroihin. Tällöin se ei enää voi olla yrityksen kirjanpidossa eikä sen kuluja ja poistoja kirjata.
Kun sitten seuraavana vuonna tilanne taas muuttuu, auto merkitään kuluineen ja poistoineen jälleen yrityksen kirjanpitoon.
Voisiko kirjanpitoa tehdä tätä hankalammaksi? Mitä tällaiset siksak-tilinpäätökset kertovat yrityksen toiminnan tuloskehityksestä?
Lassi Mäkinen