Tilitoimistovero rasittaa tilitoimistojen asiakkaita9.10.2020 | © Talousteema OyValtio on asettanut tilitoimistoille veron, jota nyt peritään ankarin sanktioin. Se ei ole avoin vero vaan se on piilovero. Piiloverojen kerääminen on helpompaa kuin avointen verojen, koska sellaisista ei nouse suurta hälyä julkisuudessa. Tilitoimistojen asiakasyritykset lopulta maksavat tämän veron tilitoimistolaskuissaan.Piilovero tarkoittaa valtiolle tehtävää työtä, josta valtio hyötyy mutta ei silti korvaa sitä tekijälleen. Kysymyksessä on moderni muoto orjatyöstä.
Yrityksiin kohdistuvista piiloveroista perinteisimpiä ovat arvonlisäveron ja palkkaveron kerääminen.
Arvonlisäverotus on määritelmällisesti kulutusverotusta, joten tavallisten ihmisten pitäisi olla verovelvollisia, mutta todellisuudessa yritykset on asetettu arvonlisäverotuksen verovelvollisiksi.
Yritykset lisäävät tuotteidensa hintoihin arvonlisäveron ja erittelevät sen kuiteissa ja laskuissa sekä laskevat veromäärät kirjanpidossaan. Kuukausittain ne ilmoittavat arvonlisäverotuksen tiedot ja tilittävät veron valtiolle. Joillakin aivan pienimmillä yrityksillä tilityskausi on kuukautta pitempi.
Palkkoja maksaessaan työnantajayritykset joutuvat pidättämään niistä verot, tekemään jokaisesta palkanmaksusta erikseen palkkatietoilmoituksen tulorekisteriin sekä maksamaan pidätetyt verot valtiolle, vaikka palkkavero on palkansaajan vero eikä yrityksen vero. Tämän lisäksi yritys maksaa lisärangaistuksena sairausvakuutusmaksun ja tekee siitä erillisilmoituksen tulorekisteriin.
Tulorekisteri palvelee valtion virastojen lisäksi myös mm. yksityisiä vakuutusyhtiöitä. Kaikki nämä tahot ovat voineet vähentää omaa työtään teettämällä työn yrityksillä, mutta kukaan niistä ei maksa yrityksille korvausta tästä työstä.
Tilitoimistojen oma piilovero on rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen valvontatyötä. Tilitoimistot joutuvat rekisteröitymään Aluehallintoviraston ylläpitämään rahanpesun valvontarekisteriin ja virasto perii tästä satojen eurojen rekisteröintimaksun, vaikka oikeudenmukaista olisi, että Aluehallintovirasto maksaisi tilitoimistoille valvonnasta.
Jos tilitoimisto ei rekisteröidy valvontarekisteriin, Aluehallintovirasto määrää laiminlyönnistä rikemaksun. Oikeushenkilölle määrättävä rikemaksu on vähintään 5.000 euroa ja enintään 100.000 euroa. Luonnolliselle henkilölle määrättävä rikemaksu on vähintään 500 euroa ja enintään 10.000 euroa.
Yhden hengen tilitoimistoyhtiö voi saada maksettavakseen 5.000 euron rikemaksun, jos ei ole sattunut tietämään, että sen pitää rekisteröityä Aluehallintoviraston rekisteriin.
Tuhansien eurojen rikemaksu voidaan määrätä myös seuraavista laiminlyönneistä: tilitoimisto ei tunnista asiakastaan, ei säilytä asiakkaan tuntemista koskevia tietoja lain määräämällä tavalla, ei kouluta ja ohjeista työntekijöitään rahanpesun valvontaan, ei ilmoita asiakkaan epäilyttävää liiketointa keskusrikospoliisille taikka ei laadi menettelytapoja rahanpesurikoksesta ilmoittamiseen, mitä tällainen laadinta sitten tarkoittaakaan.
Rahanpesussa on kysymys rikollisen rahan muuttamisesta lailliseksi. Mielestäni Aluehallintoviraston rekisteröintimaksussa ja rikemaksussa on kysymys rikolliselta tuntuvasta rahankeruusta eikä sitä saa pesemällä puhtaaksi.
Rahanpesun valvontaan velvoittaminen ankarien rikemaksujen uhalla ei ole rehellistä verottamista vaan katalaa orjuuttamista ja suojelurahojen keräämistä.
Totta, eduskunta tämän lainsäädännön on hyväksynyt, mutta ei se tee tästä asiasta yhtään kauniimpaa.
Tilitoimisto joutuu perimään kaikki kustannuksensa asiakasyrityksiltään, jotka työllistävät ihmisiä. Kun yritysten rasitteet kasvavat, niiden työllistämiskyky heikkenee. Tästä seuraa valtion ja kuntien verotulojen väheneminen ja samalla työttömyyden kustannusten lisääntyminen.
Pian ei ole työllisiä, yrityksiä, tilitoimistoja eikä edes Aluehallintovirastoa. Rikollisuus ja rahanpesu jäävät jäljelle, kun Suomen talous palaa karrelle piiloverotuksen lisääntyessä.
Lassi Mäkinen