Kassavirta-ajattelu 9: Kassavirtaverotus on oikeudenmukaista
4.6.2021 | © Talousteema Oy

Yritys on verovelvollinen sekä omista veroistaan että veroista, jotka eivät koske sitä lainkaan. Yrityksen omia tuloveroja kerätään yritykseltä itseltään tai sen omistajilta. Arvonlisäverot ja työnantajamaksut ovat yrityksen ilman korvausta keräämiä veroja, jotka eivät ole sen omia.

Ensisijaisesti pitää olla huolissaan alle viisi henkeä työllistävien nanoyritysten verorasituksesta. Ne ovat kuin pieniä puuntaimia, jotka jäävät helposti isojen saappaiden alle eivätkä sen jälkeen enää nouse ylös.

Raskainta kaikkein pienimmille yrityksille on piiloverotus. Se on orjatyöhön verrattavaa veronkantotyötä veromuodoissa, joiden kanssa yrityksellä ei pitäisi olla mitään tekemistä.

Piiloverotus on salakavalaa. Piiloverot eivät näy verotilastoissa, koska yritykset maksavat niitä työvelvoitteina.

Yritys hinnoittelee tuotteisiinsa, laskuttaa, laskee ja tilittää arvonlisäverot, vaikka ne ovat kuluttajien veroja.

Arvonlisäverotuksesta on tehty ketjukirjeeseen verrattava hämähäkinseitti. Kun yritys hankkii verollisen hyödykkeen, se saa vähentää sen omassa arvonlisäverotuksessaan, koska se ei tosiasiallisesti ole verovelvollinen, vaikka käytännössä muodollisesti onkin. Tämä moninkertaistaa Verohallinnon puolesta ilmaiseksi tehtävän veronkantotyön määrän.

Työnantajayritys laskee työntekijöille maksettavista palkoista verokortin mukaiset ennakonpidätykset, vähentää ne palkoista sekä suorittaa ne Verohallinnolle, vaikka palkansaajien pitäisi ne maksaa itse.

Tämän lisäksi työnantajayritys joutuu omista varoistaan maksamaan Verohallinnolle palkkojen perusteella laskettavan sairausvakuutusmaksun, vaikka yritys ei sairasta.

Eikä tämäkään riitä, vaan yritys maksaa myös palkansaajien eläkevakuutusmaksut ja muut sosiaalivakuutusmaksut vakuutusyhtiöille, jotka ovat hanakoita hakemaan yrityksiä konkurssiin.

Yritys on saattanut kerätä arvonlisäveroja ja työnantajamaksuja vuosikymmeniä saamatta työstään mitään korvausta. Kun maksuvaikeuksien yllättäessä yritys ei pystykään maksamaan keräämiään veroja Verohallinnolle, se ensinnäkin saa sanktioita myöhästymisistä ja lopulta, jos tämäkään ei riitä, se haetaan konkurssiin.

Yritykset lähettävät lakien velvoittamana myös monia muita ilmoituksia sivullisilmoittajina.

Kaikki tällaiset työt on määrätty yritysten hoidettaviksi ilman korvausta, vaikka yritykset joutuvat teettämään ne tilitoimistoillaan ja maksamaan näistä töistä.

Piiloverotus on salakavalaa ja se myös kasvaa salakavalasti. Kun jonkin veron kerääminen ja ilmoittaminen on määrätty yrityksen tehtäväksi, tätä työtä on helppo lisätä ja vaikeuttaa lakeja muuttamalla. Useimmiten asia perustellaan kansanedustajille valtion menojen säästämisellä ja harmaan talouden torjunnalla.

Valtio säästää mutta yritys joutuu teettämään lisää työtä tilitoimistollaan ja maksamaan tästä työstä. Tilitoimistot ovat korviaan myöten täynnä hallintobyrokratiaa eivätkä enää pysty keskittymään varsinaiseen työhönsä.

Tilitoimistojen tärkein tehtävä on huolehtia asiakasyritysten rahan riittävyydestä. Tämä edellyttää jatkuvaa kassasuunnittelua, jonka tekeminen vaatii paljon aikaa mutta tuottaa myös hyödyllistä tietoa. Kassasuunnittelun avulla yritykset kasvavat terveesti ja turvaavat tulevaisuutensa. Tällaiset yritykset tuottavat verohyötyä yhteiskunnalle enemmän kuin piiloverotuksella voidaan milloinkaan saada.

Harmaan talouden torjunnan ei pitäisi mitenkään kuulua rehellisten yritysten rasitteisiin, mutta niille se on sälytetty ja tämä työ lisääntyy jatkuvasti. Harmaata taloutta koskevat lait eivät lainkaan hetkauta rikollisia, koska on tunnettu tosiasia, että roistot eivät noudata lakeja. Vain rehelliset yritykset noudattavat niitä, vaikka tämä aiheuttaa niille rasitteita.

Kun piiloverotus on salakavalasti uinut syvälle verojärjestelmään, verotusta ei hyvistä puheista huolimatta ole yksinkertaistettu eikä näin tulla tekemään ennen kuin yrityksiä alkaa kaatua taakkansa alle.

Piiloverotuksen suuruudesta saa käsityksen, kun kuvittelee tilanteen, että yritys ei kantaisi lainkaan arvonlisäveroja, ei toimittaisi ennakonpidätyksiä palkoista, ei maksaisi työntekijöiden vakuutusmaksuja eikä sivullisilmoittajana lähettäisi mitään tietoja Verohallinnolle. Tämän poisjäävän työmäärän hinnoitteleminen tilitoimiston hinnaston mukaan antaa konkreettisen käsityksen yrityksen piiloverotuksen euromäärästä.

Näin saatua euromäärää kannattaa verrata tilitoimiston kokonaislaskutukseen sekä yrityksen ja yrittäjän tuloverotuksen summaan.

Tilitoimisto ei ehdi paljon muuta tehdäkään yrityksen hyväksi kuin hoitaa sen piiloverotusta. Lisäksi yritys tekee osan piiloverotustyöstä itse – esimerkiksi arvonlisäverojen lisäämisen hintoihin. Mielikuvitusharjoituksena voisi harkita, olisiko yrityksen ja yrittäjän arvioverotus halvempaa kuin piiloverotus ja kirjanpitoon perustuva tuloverotus yhteensä.

Yrityksen ja yrittäjän oma tuloverotus on epäoikeudenmukaista. Silti lehtien ja sähköisten medioiden toimittajat kuvittelevat yrittäjien saavan joitakin veroetuja. Ja tästä syystä palkansaajat ovat kateellisia.
Verotuksen yksinkertaistamisen avainsana on kassavirtaverotus. Verojen laskenta pitää irrottaa nykyisen kirjanpitolain edellyttämästä suoriteperusteisesta tuloslaskennasta. Koska tuloslaskenta on epätarkkaa ja epäluotettavaa, sen perusteella määrätyt verot ovat epäoikeudenmukaisia. Ne ovat myös ennenaikaisia.

Yritys joutuu maksamaan tuloveroa ennen kuin se on saanut niitä vastaavat tulot kassaansa. Menopuolella vähennykset viivästyvät, kun tavaraostoja ja pitkävaikutteisia menoja ei saa vähentää silloin, kun ne maksetaan.

Tavaraostot saa vähentää vasta sitten, kun ne myydään, ja käyttöomaisuusostot useiden vuosien aikana tehtävin poistoin.

Kaiken tämän epämääräisyyden lisäksi eri yritysmuodoilla on erilaiset verojärjestelmät. Tästä seuraa, että tilitoimistojen henkilökunnan on osattava kaikki veromuodot, ja yritysmuodon valinnalla keinotellaan. Yritykset ovat eri asemassa verotuksellisesti riippuen niiden valitsemasta yritysmuodosta.

Osakeyhtiöillä on yhteisöverotus ja niiden osakkailla osinkoverotus. Osinkojen verottaminen tarkoittaa pienimmissä yrityksissä saman tulon verottamista kahteen kertaan. Kun aikanaan kahdenkertaisuus poistettiin yhtiöveron hyvitysjärjestelmällä, EU kielsi sen.

Nykyisin kahdenkertaisuutta ei poisteta vaan sitä lievennetään monimutkaisella katiskalla, jossa nielun kiinnityskohtina ovat nettovarallisuuden perusteella laskettava tuotto, euromääräinen huojennusraja, pääomatuloverotus, ansiotuloverotus ja eri osia koskevat erilaiset vähennykset.

Viime aikoina osinkoverotuksen kahdenkertaisuuden lievennysjärjestelmää on ryhdytty vainoamaan väittämällä, että se on verohelpotus yrittäjille. Sitä se ei ole.

Osuuskunnilla on hieman samankaltainen verojärjestelmä kuin osakeyhtiöillä, mutta siinä nettovarat määräytyvät keinotekoisesti, mikä tekee osuuskuntien verotuksesta kohtuuttoman epäoikeudenmukaisen.

Henkilöyrityksillä – siis kommandiittiyhtiöillä, avoimilla yhtiöillä ja yksityisillä elinkeinonharjoittajilla (tmi) ei ole yhteisöverotusta, vaan yrityksen vero määrätään omistajien verotuksen yhteydessä. Menettely poikkeaa huomattavasti osakeyhtiön osinkojen ja osuuskunnan ylijäämien verottamisesta. Eri henkilöyritysmuodoillakin verotus tapahtuu hieman eri tavoin.

Tästä sekamelskasta päästäisiin eroon, jos kaikille yritysmuodoille säädettäisiin yksi yksinkertainen ja helposti ymmärrettävä verojärjestelmä. Tämä vähentäisi Verohallinnonkin kustannuksia, kun tietojärjestelmä olisi nykyistä yksinkertaisempi ja verotuksen valmistelu automaattisempaa ja nopeampaa.

Helpoiten yhdenmukaiseen yritysverotukseen päästäisiin, jos Suomessa säädettäisiin kaikille yrityksille yksi yhteinen yritysmuoto. Olen ehdottanut tätä oikeusministeriölle jo yli kymmenen vuotta sitten. Sen merkitys on ymmärretty ministeriössä, mutta sen toteutumisen ajankohdasta ei ole mitään varmuutta.

Hahmottelen seuraavassa oikeudenmukaista yritysten ja yrittäjien verojärjestelmää, mutta en esitä veroprosentteja vaan kerron ainoastaan pääperiaatteet. Verotuksessa on paljon korjattavaa, mutta keskityn tässä vain muutamaan päälinjaan.

Jokaiselle yritysmuodolle tarvitaan osakeyhtiön ja osuuskunnan yhteisöveron kaltainen yrityksen oma verotus. Sen laskenta pitää perustua yksinkertaistettuun kirjanpitoon, jolloin voidaan siirtyä arvonlisäverotuksen tyyliseen kuukausittaiseen itseverotukseen ja luopua veroennakoista.

Yritysveron perustana tulee olla kassavirtakirjanpito. Siinä tavaraostot vähennetään, kun ne maksetaan, eikä vasta sitten, kun tavarat myydään. Siinä myös pitkävaikutteiset investoinnit vähennetään heti silloin, kun ne maksetaan, eikä vuosien kuluessa poistoina.

Tällainen järjestelmä on yksinkertainen, oikeudenmukainen ja kasvuun kannustava.

Kassavirtaverotusta varten kirjanpidossa ei tarvita tapahtumien muuttamista suoriteperusteisiksi eikä jaksotuksia, vaan tilinpäätös voi olla täysin maksuperusteinen – sekä mieluiten tuloslaskelman ja taseen sijaan siinä olisi vain kassavirtalaskelma.

Oikeudenmukaista on verojen maksaminen vasta silloin, kun niitä vastaavat tulot on saatu kassaan, ja menot vähennetty jo silloin, kun ne on maksettu.

Investointien vähentäminen heti maksuhetkellä eikä vuosien kuluessa poistoina innostaa yritykset investoimaan, jolloin ne voivat kasvaa nopeasti ja terveesti.

Osinkoverotuksen kahdenkertaisuus on epäoikeudenmukaista. Tämä voidaan korjata yksinkertaisesti niin, että maksetut osingot, ylijäämät tai yksityisotot saa vähentää yrityksen verotuksessa. Menettely vastaa sitä, kun yrittäjälle maksetut palkat saa vähentää yrityksen verotuksessa.

Yrityksen rahatilanteen kannalta on tärkeää, että yrittäjä ei nosta kaikkia kertyneitä rahoja yksityistalouteen vaan jättää mahdollisimman paljon yrityksen pankkitilille.

Yksityistaloudessa ylisuuret voittorahat saattavat mennä kerskakulutukseen, joka ei edistä säästämistä ja kasvua. Yrityksen tilillä rahavarat sen sijaan estävät maksuvaikeuksien syntymistä ja edistävät tervettä kasvua.

Nostettuja voittovaroja pitää verottaa yrityksen verotusta ankarammin, jolloin yrittäjä harkitsee, kuinka paljon hänen kannattaa ottaa rahaa yrityksestään.

Usein yrittäjillä on väärä mielikuva, että osinkojen nostaminen yrityksestä yksityistalouteen lisäisi yrittäjän varallisuutta. Näin ei kuitenkaan tapahdu, koska hän omistaa yrityksensä ja nostosta aiheutuu veroja, jotka vähentävät kokonaisvarallisuutta.

Nostetut voittovarat voitaisiin verottaa pääomatulona, mutta tällöin pääomatuloille tarvitaan nykyistä yksityiskohtaisempi portaikko. Aivan pienistä muutaman satasen tai tonnin pääomatuloista 30 prosentin vero on kohtuuttoman korkea ja vastaavasti suurimmista miljoonien eurojen pääomatuloista 30 – 34 prosentin vero on aivan liian matala.

Verohallinto hakee yrityksiä eniten konkurssiin. Tämä on monella tavalla väärin. Ensinnäkin lypsävä lehmä menetetään, kun se teurastetaan. Toiseksi jokainen yritys työllistää ihmisiä ja tuottaa heidän kauttaan veronsaajille verotuloja. Kolmanneksi yritys myy tuotteita, jotka hyödyttävät sen asiakkaita ja tuottavat valtiolle arvonlisäveroja.

Pahinta yrityksen konkurssissa on, että kaikki yrittäjän ja yrityksen henkilökunnan tekemä työ palaa kaskelle. On paljon helpompaa nostaa vaikeuksissa oleva yritys jaloilleen kuin perustaa aivan uusi yritys tapetun lypsylehmän tilalle.


Kirjoitussarja kassavirta-ajattelusta:

12.2.2021
Kassavirta-ajattelu 1. Kassavirtalaskenta maanläheistä

27.2.2021
Kassavirta-ajattelu 2. Vahva kassavirta parantaa

12.3.2021
Kassavirta-ajattelu 3. Sesonkivaihtelut kurittavat kassavirtaa

26.3.2021
Kassavirta-ajattelu 4. Iso hanke imee kassan kuivaksi

9.4.2021
Kassa-virta-ajattelu 5: Kassasuunnittelu valaisee tulevaisuuden

23.4.2021
Kassavirta-ajattelu 6: Tehokasta kirjanpitoa suoraan tiliotteista

7.5.2021
Kassavirta-ajattelu 7: Kassavirtalaskennan ohjelmistot

21.5.2021
Kassavirta-ajattelu 8: Kassavirtaan perustuva tilitoimistopalvelu

4.6.2021
Kassavirta-ajattelu 9: Kassavirtaverotus on oikeudenmukaista

18.6.2021
Kassavirta-ajattelu 10: Melkein kaikki konkurssit voidaan välttää

2.7.2021
Kassavirta-ajattelu 11: Elämänasenne

Lassi Mäkinen