Kassavirta-ajattelu 2: Vahva kassavirta parantaa27.2.2021 | © Talousteema OyKassavirta-ajattelu auttaa yritykset selviytymään koronan aiheuttamista talousvaikeuksista. Kun tilanne on paha, yrityksen rahan riittävyydestä on huolehdittava päivittäin. Kassavirta ei heti koronakriisin jälkeen solju vuolaana. Tarvitaan aikaa toipumiseen. Vahva kassavirta parantaa haavat.Koronapandemia on kurittanut yrityksiä ankarasti ja kurittaa vielä pitkään. Moni yritys ei jaksa vaan kaatuu konkurssiin. Kun yritys lopettaa konkurssiin, se jättää jälkeensä velkoja, jotka ovat muiden yritysten saatavia.
Jos yritys joutuu kärsimään luottotappioita usean asiakasyrityksensä konkurssista, se saattaa itsekin ajautua maksuvaikeuksiin ja konkurssiin.
Konkurssiaalto on kuin tsunami, joka etenee huomaamatta ja iskee yllättäen rajusti koko voimallaan. Tätä tsunamia on koronakriisin torjunnassa voimistettu sillä, että konkurssilaissa oli muutaman kuukauden poikkeussäännös, joka vaikeutti velallisten hakemista konkurssiin. Siitä syntyi konkurssipaineiden suma, joka purkautuu kevään aikana.
Konkurssi on taloudellisten vaikeuksien päätekohta. Sitä ennen yritys on ajautunut kroonisiin maksuvaikeuksiin. Kassavirta on vaimennut ja kassa huvennut.
Kun ensimmäiset merkit maksuvaikeuksista ilmenevät, yritykset alkavat säästää menoissaan, että ne voitaisiin kattaa liikevaihdosta saatavilla tuloilla.
Korona aiheutti monille yrityksille liikevaihdon romahtamisen muutamassa viikossa. Joillekin tämä tapahtui hitaammin. Joillekin ei tullut suoranaista romahdusta vaan vähäinen hidastuminen. Ja on myös yrityksiä, jotka ovat hyötyneet koronasta.
Valtio on auttanut yrityksiä ottamalla lainaa ja jakamalla erilaisia tukia: Business Finlandin ja ELY-keskusten kehittämistuet, kahviloiden ja ravintoloiden erityistuki, pienimmille yrityksille kuntien myöntämät 2.000 euron tukirahat ja liikevaihtoaan menettäneiden yritysten kustannustuet. Yrittäjät saattoivat poikkeuksellisesti hakeutua myös työmarkkinatuen piiriin.
Tukien osumatarkkuus on ollut huono. Harvalla yrityksellä on ollut mahdollisuuksia kehittää toimintaansa valtion tuella. Kahvilat ja ravintolat saivat kohdistettuja tukia, koska ne pakotettiin sulkemaan ovensa. Moni toimiala menetti liikevaihtonsa ilman pakkoa. Esimerkiksi tapahtuma-alat ovat sellaisia. Niille ei tarjottu erityistukia.
Kustannustuki oli ensin toimialakohtainen mutta sitten se laajeni kaikkiin liikevaihtoaan menettäneisiin yrityksiin, mutta niiden oli perusteltava, miten vaikeudet johtuivat koronasta.
Pienimpien yritysten 2.000 euron tukiraha oli vain hetken helpotus.
Kaikki eivät tukia saaneet, vaikka kuuluivat niiden kohderyhmiin. Tukea hakevalla yrityksellä ei saanut olla erääntyneitä verovelkoja. Koronakriisiä edeltäneen toiminnan tuli olla kannattavaa. Kertyneet tappiot eivät saaneet olla yli puolet omasta pääomasta.
Jokaisessa tuessa oli erilaisia rajoituksia ja poikkeuksia, jolloin kaikilla yrityksillä ei ollut mahdollisuutta saada niitä täysimääräisesti. Tukikaudet ja vertailukaudet saattoivat olla joillekin yrityksille epäsuosiolliset. Kustannustuki jäi aivan pienimmillä yrityksillä euromääräistä rajaa pienemmäksi, jolloin sitä ei maksettu.
Poliitikot ovat yrittäneet vilpittömästi auttaa yrittäjiä pitämään yrityksensä hengissä. Hyvää tahtoa on löytynyt mutta ei viisautta. Moni yritys on sairastunut tai sairastuu maksutulehdukseen ja osa kuolee konkurssissa. Yrittäjän omaisuus myydään pilkkahinnalla ja silti velkojat jäävät nuolemaan haavojaan. Asiakkaat menettävät luotettavan kauppansa tai palvelunsa. Kadut täyttyvät näyteikkunoista, joissa lukee ”Myydään tai vuokrataan”. Kaikki hyvä haudataan.
Vaikka koronatuet antoivat ensiapua ja vaikka jotkut yritykset eivät saaneet edes sitä, yrittäjät eivät voineet jäädä lekottelemaan valtion tukien varassa tai odottelemaan niitä – eikä moni jäänytkään.
Uusia ideoita on kehitetty. Verkkokaupat ja virtuaalitilaisuudet ovat yleistyneet. Kasvosuojaimia, käsidesiä ja pesuainetta on valmistettu yötä päivää. Ravintolat ovat kokanneet noutoannoksia. Myymälät ovat tarjonneet asiointia ajanvarauksella, jolloin asiakkaat ovat välttäneet toistensa kohtaamisia.
Raha-asioitakin on hoidettu tarkemmin kuin ennen. Huomio on entistä enemmän kiinnitetty kassavirtaan, mutta edelleen puutteellisesti. Pankkilainoille on haettu lyhennysvapaita mutta tämä ei riitä. Vuokranantajilta on pyydetty alennusta tai maksuajan pidennystä vuokriin eikä tämäkään aina riitä. Verohallinnolta on haettu maksujen siirtoja, mutta verot tulevat täysimääräisesti maksuun aikanaan. Moni näistä keinoista on ollut vain ongelman patouttamista ja siirtämistä tulevaisuuteen.
Velat voivat tulla maksuun liian aikaisin, kun koronarokotusten seurauksena kauppa alkaa taas käydä. Lyhennysvapaat ja velkojen jäädyttämiset eivät auta, vaan velkojen maksuaikaa olisi pitänyt pidentää lyhennyssuunnitelman loppupäästä.
Sairaudesta parantunut potilas ei voi lähteä juoksemaan heti eikä tyrehtynyt kassavirta ala oitis kulkea vuolaana. Tarvitaan toipumisaikaa kassapuskurin kasvattamiseen.
Yrittäjät eivät ole vielä oppineet kassasuunnittelua, joka auttaa yritystä kasvamaan terveesti ja turvaamaan tulevaisuutensa. Moni yritys olisi voitu pelastaa, jos rahan riittävyydestä olisi pidetty tarkemmin huolta.
Valtion toimetkin ovat olleet palopesäkkeiden sammuttamista. Kiireessä on luotu hataraa lainsäädäntöä. Ei ole rauhassa mietitty, mikä olisi ollut viisainta.
Kun 1990-luvun alussa Suomessa oli maan taloushistorian pahin lama, silloinen hallitus pelasti pankit mutta jätti pankkien velalliset heitteille. Kun pankit nousivat jaloilleen, ne alkoivat hätyytellä velallisiaan. Moni yritys meni konkurssiin, yrittäjien omaisuus myytiin pilkkahinnalla, moni ihminen sairastui ja liian moni teki itsemurhan.
Silloisesta lamasta ja sen aikana tehdyistä virheistä pitäisi ottaa oppia. Silloin
Raimo Ilaskivi esitti julkisuudessa oivallisen keinon pelastaa sekä pankit että niiden velalliset. Tämä olisi tapahtunut niin, että valtio olisi myöntänyt valtiontakauksia pankkivelkaisille, jolloin pankeilla ei olisi ollut kiirettä periä saamisiaan ja velalliset olisivat saaneet aikaa toipua lamasta tai ainakin myydä omaisuutensa hintatason nousun jälkeen. Näin ei tehty ja lamasta jäivät rumat jäljet.
Meillä on edelleen 1990-luvun perintönä jättityöttömyys ja kymmenien tuhansien yrittäjien vajaus. Tällaisessa tilanteessa uuteen nousuun pääseminen koronakriisin jälkeen tulee olemaan vaikeaa ja pitkäkestoista.
Taantuma-aika ei ole ainoa yritykselle taloudellisia ongelmia aiheuttava aika, vaan myös sesonkivaihtelut ja isot hankkeet saattavat tyhjentää kassan. Näihin tilanteisiin on varauduttava etukäteen, että konkurssi ei yllätä.
Kirjoitussarja kassavirta-ajattelusta:
12.2.2021
Kassavirta-ajattelu 1. Kassavirtalaskenta maanläheistä
27.2.2021
Kassavirta-ajattelu 2. Vahva kassavirta parantaa
12.3.2021
Kassavirta-ajattelu 3. Sesonkivaihtelut kurittavat kassavirtaa
26.3.2021
Kassavirta-ajattelu 4. Iso hanke imee kassan kuivaksi
9.4.2021
Kassa-virta-ajattelu 5: Kassasuunnittelu valaisee tulevaisuuden
23.4.2021
Kassavirta-ajattelu 6: Tehokasta kirjanpitoa suoraan tiliotteista
7.5.2021
Kassavirta-ajattelu 7: Kassavirtalaskennan ohjelmistot
21.5.2021
Kassavirta-ajattelu 8: Kassavirtaan perustuva tilitoimistopalvelu
4.6.2021
Kassavirta-ajattelu 9: Kassavirtaverotus on oikeudenmukaista
18.6.2021
Kassavirta-ajattelu 10: Melkein kaikki konkurssit voidaan välttää
2.7.2021
Kassavirta-ajattelu 11: ElämänasenneLassi Mäkinen