Miksi suomalaiset eivät nyt kuluta, kun pitäisi kuluttaa?6.3.2025 | © Talousteema OySuomi on pahimmassa talousahdingossa sitten 1990-luvun laman. Syyt ovat erilaiset kuin silloin. Viimeiset kaksikymmentä vuotta valtio on ottanut huolettomasti lainaa, kun sitä on saatu jopa nollakorolla, sekä käyttänyt rahat hallinnon paisuttamiseen. Ongelma on pahentunut koronan, ilmastomuutoksen ja Venäjän sotatoimien vaikutuksesta. Poliitikoilla on käytössään vanha työkalupakki, jonka välineet ovat tehottomia.Suuri 1990-luvun lama aiheutui ulkomaanrahan määräisen lainanoton vapautumisesta ja Neuvostoliiton hajoamisesta.
Ulkomaiset lainat vapautuivat 1980-luvulla, ja tämä johti kasinotalouteen. Ihmiset ottivat huolettomasti lainaa, kun sitä vihdoin oli saatavissa ja sitä jopa tyrkytettiin pankeissa.
Rahoilla ostettiin kaikenlaista turhaa ja ylellistä – hienoja asuntoja, huviloita Välimeren maista ja Lapista, kalliita autoja ja veneitä sekä tehtiin lomamatkoja kaukomaihin. Perustettiin yrityksiä, joilla ei ollut elämisen edellytyksiä. Elettiin yli varojen.
Lainat oli maksettava takaisin. Markan devalvointi 1990-luvulla teki takaisinmaksusta entistä raskaampaa. Kun lainoja ei pystytty maksamaan, hienot asunnot, huvilat, autot ja veneet myytiin pilkkahinnalla pakkohuutokaupoissa. Yritykset menivät konkurssiin.
Kun Neuvostoliitto hajosi, edullinen maiden välisiin sopimuksiin perustuva kauppa loppui, ja ihmisiä joutui työttömiksi.
Nykyiset Suomen talousongelmat johtuvat noin 20 vuoden aikana tapahtuneesta valtion hulvattomasta lainanotosta, johon kaikki puolueet ovat syyllistyneet.
Velkamäärä on noussut tappiin. Sitä pitäisi pienentää, mutta verojen korottaminen on vaikeaa, koska ne ovat ennestäänkin liian korkeat, sekä menojen karsiminen tuskallista, koska ennestäänkin sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut ovat luokattoman huonot.
Nykyiset ongelmat johtuvat myös ulkomaankaupan hiljentymisestä. Maailma on kokenut kovia viime vuosina. Ensin oli korona ja sitten ilmastomuutoksen aiheuttamat pakolaisvirrat, sekä viime vaiheessa vuonna 2014 Venäjä valtasi Krimin Ukrainassa ja vuonna 2022 hyökkäsi koko Ukrainan alueelle.
Venäjän kauppa on loppunut lähes kokonaan, eikä uusia markkinoita ole ollut helppo löytää. Saksa tuskailee talousvaikeuksissaan, joten sinnekin vienti on hiljentynyt.
Suomen taloustilanne on tukala. Kun vienti ei vedä, kotimaan kaupan pitäisi lisääntyä kattamaan vaje.
Ihmiset ovat huolissaan. Tällaisessa tilanteessa he ajattelevat omaa tulevaisuuttaan. Työttömyys tai sen uhka huolestuttaa.
Hallituksen työttömiin kohdistamat menoleikkaukset pahentavat mielialaa. Työpaikkoja ei ole tarjolla. Yrityksiä menee konkurssiin ennätysvauhtia, ja yrittäjien määrä vähenee. Toivo hiipuu.
Ihmisten reaktio tilanteeseen on säästäminen. Tämä on kummallinen ilmiö, joka toistuu aina samanlaisissa tilanteissa. Kun paha päivä koittaa, ihmiset alkavat säästää pahan päivän varalle. Tämä vaikuttaa ristiriitaiselta, mutta se on hyvin loogista.
Ihmiset pelkäävät, että tulee vielä nykyistäkin pahempi päivä. Tämän pelon vaikutuksesta he eivät halua uhrautua Suomen hyväksi ja kuluttaa, vaikka se helpottaisi maan taloutta.
Kulutusta vähennetään aivan minimiin. Ostetaan vain lähiaikoina tarvittavia välttämättömiä tavaroita ja palveluita. Ylelliset tuotteet unohdetaan.
Ostetaan perusruokaa, ja sitä tehdään kotona eikä mennä ravintolaan. Vaatteita ja kodin tarvikkeita ostetaan kirpputoreilta. Asunto- ja autokaupat laitetaan jäihin. Ei oteta velkaa, vaan pyritään maksamaan entisiäkin pois sovittua nopeammin.
Nämä toimenpiteet ovat järkeviä, mutta poliitikot eivät osaa ottaa huomioon tätä logiikkaa. He toimivat päinvastoin kuin pitäisi. Ihmisten taloushuolia pitäisi hälventää, mutta nyt niitä lisätään.
Konkelo olisi helppo laukaista, mutta sitä ei tehdä. Pitäisi vain lisätä työtä ihmisille.
Työttömyys ei vähene työttömiä kiusaamalla. Työpaikkoja ei synny houkuttelemalla datakeskusten ja muiden energiasyöppöjen yritysten miljardi-investointeja, koska yksi miljardin euron investointi synnyttää noin 200–300 työpaikkaa.
Suomeen tarvittaisiin nyt 200.000–300.000 uutta työpaikkaa. Me emme voi saada ulkomailta tuhatta miljardi-investointia.
Uutta työtä syntyy vain yrittäjien määrää lisäämällä. Pienimmät yritykset työllistävät tehokkaimmin ja pienellä rahalla. Pienimmät yritykset kasvavat myös nopeimmin, jolloin talouden kasvuodotukset saavutettaisiin nopeasti. Näin ei kuitenkaan nyt toimita.
Suomi ei ole päässyt irti suuruuden ihannoinnista ja teollisesta perinteestä. Uskotaan, että selluloosan, sahatavaran, malmin ja muiden vähän jalostettujen tuotteiden viennillä pärjäämme. Lisäksi toivotaan, että Nokian tai Wärtsilän kaltaiset yritykset voisivat lisätä pitkälle jalostettujen tuotteiden kauppaa.
Nämä ovat kuolleita uskomuksia ja toiveita. Niiden varaan ei Suomen tulevaisuutta voida rakentaa.
Lassi Mäkinen 
