Pienyrityksen elämä on turvatonta4.2.2022 | © Talousteema OyKoska Verohallinnon tai muun julkishallinnon vääristä päätöksistä valittaminen on hidasta, työlästä ja kallista, pienten yritysten ei kannata valittaa. Oikeusturva ei tällöin toteudu. Yrittäjän on vain tyydyttävä kohtaloonsa hallintoalamaisena.Muutoksenhaku veroasioissa ja muissa hallintoasioissa on kolmivaiheinen.
Ensin on tehtävä oikaisuvaatimus hallintoviranomaiselle, joka on tehnyt varsinaisen päätöksen. Vuosien kokemuksella tiedän, että oikaisuvaatimuksesta ei ole mitään hyötyä, sillä päätös ei muutu, koska muutoksesta päättämässä on sama organisaatio, joka teki varsinaisen päätöksen. Oikaisuvaiheesta on vain haittaa, sillä se pitkittää tarpeettomasti muutoksenhakuun menevää aikaa.
Seuraava muutoksenhakuvaihe oikaisuvaatimuksen jälkeen on valituksen tekeminen hallinto-oikeuteen. Aluksi hallinto-oikeus pyytää vastinetta kiistan vastapuolelta. Viranomaistahot panostavat vastineen tekemiseen juristien aikaa niin paljon, että syntyy mittava asiakirja.
Juristit jaarittelevat vastineessaan ummet ja lammet. Sitä ei ehkä pitäisi edes kutsua asiakirjaksi, koska suurin osa sen tekstistä on itsestään selvyyksiä, asiatonta toistelua ja perusteettomia väitteitä.
Valittajan on syytä vastata juristien laatimaan vastineeseen, eikä mitään kohtaa siitä pidä jättää vastaamatta. Tässä vastineen pituus tekee tehtävänsä uuvuttaa valittaja.
Yrittäjä ei ehkä itse pysty kirjoittamaan valitusta ja vastaamaan viranomaisen vastineeseen, jolloin hänen on palkattava kallis juristi tekemään työtä puolestaan.
Hallinto-oikeuden päätökseen kuluu aikaa yleensä noin vuosi. Prosessi on tähän asti kestänyt jo toista vuotta ja tullut kalliiksi yrittäjälle.
Hallinto-oikeuden valitusvaihekin on lähes yhtä turha kuin oikaisuvaatimuksen tekeminen. Päätös on yleensä negatiivinen. Yrittäjästä se tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Moni lannistuu tässä vaiheessa, jolloin muutoksenhaun monimutkaisuus, pitkäkestoisuus ja kalleus ovat tehneet tehtävänsä.
Sisukkaimmat yrittäjät jatkavat valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tähän vaiheeseen on lisätty muuri estämään ”turhia” valituksia. Ennen varsinaisen valituksen käsittelyä korkeimmalta hallinto-oikeudelta on pyydettävä valituslupa. Sen pyytäminen on tehtävä taiten, että lupa heltiää. Jos sitä ei saada, tie on kuljettu loppuun.
Korkeimman hallinto-oikeuden valitusmenettely on valitusluvan jälkeen samanlainen kuin hallinto-oikeudessa. Sekin on hidas, vaikeaselkoinen ja kallis.
Saattaa kulua useita vuosia ennen kuin päätös saapuu korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Pienelle yritykselle kysymys voi olla taloudellisesti isosta asiasta, vaikka yleisen mittapuun mukaan asia olisi vähäinen. Valitusmenettelyn kustannusten ja mahdollisen myönteisen päätöksen tuottaman hyödyn suhde voi kääntyä päälaelleen. Jo pelkästään hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden perimät käsittelymaksut voivat olla suuremmat kuin myönteisestä päätöksestä saatava hyöty. Tämä estää pienten yritysten pienten asioiden viemisen loppuun asti.
Kun korkein hallinto-oikeus julkaisee oikeustapauksiaan, edellä kuvatuista vaikeuksista johtuen pienimpien yritysten asioita niissä on harvoin. Yritysten ja viranomaisten välisiin kiistoihin ei tästä syystä löydy ennakkotietoja, joilla asioita voisi ratkaista ilman muutoksenhakua. Yrittäjät ovat hallinnon armoilla.
Tarvitaan hulluja yrittäjiä, jotka valittavat, vaikka se on järjetöntä. Ennakkotapauksen saaminen korkeimmasta hallinto-oikeudesta pienen yrityksen ongelmatilanteeseen on arvokasta kaikille samaan tilanteeseen joutuville yrityksille. Valittaja ei siitä kuitenkaan hyödy, sillä kustannukset ylittävät saatavan hyödyn.
Suuret yritykset voivat toimia turvallisemmin kuin pienet. Koska niillä ovat tukenaan lait ja niiden ennakkotapaustulkinnat, viranomaiset eivät ryhdy ryppyilemään niiden kanssa, ellei kysymys ole aivan räikeästä väärinkäytöksestä. Sen sijaan pienet yritykset pannaan sekaisin tarkastuksissa ja niistä etsitään pieniä rikkeitä, koska sellaisista ei kannata valittaa.
EU:n vuosikymmeniä vaalima ”pienet ensin” -periaate ei toteudu käytännössä. Sitä toistetaan vain juhlapuheissa ihmisten houkuttelemiseksi perustamaan yrityksiä. Mutta ei kerrota, että pienyrityksen elämä on turvatonta.
Lassi Mäkinen 
