Miten meidän käy, kun Venäjä tuhoaa taloutensa?17.4.2022 | © Talousteema OyVenäjän hyökättyä Ukrainaan suuri osa maista ympäri maailman on tuominnut tämän teon ja asettanut talouspakotteita sille. Venäjä on asettanut vastapakotteita eri maille. Pakotteet ja vastapakotteet tuhoavat Venäjän talouden lähivuosina. Kiina ja Intia ovat yhä Venäjän tukena, mutta niiden vaikutus ei riitä poistamaan sodan sille aiheuttamaa haittaa. Suomi tulee kärsimään tästä sodasta sekä suoraan että välillisesti.Venäjän vienti on keskittynyt luonnonvaroihin. Öljy, maakaasu, kivihiili, puu ja eräät metallit ovat sen tärkeimmät vientituotteet. Pitkälle jalostettuja huipputason tuotteita Venäjä ei merkittävässä määrin valmista, vaikka sen kansalaisissa on paljon hyvin koulutettuja osaajia ja sillä on runsaasti raaka-aineita.
Tietotekniikan alalta ei tule mieleen yhtään tietokonelaitetta, jota länsimaat ostaisivat Venäjältä. Sen sijaan esimerkiksi Kiinalla on tämän alan huipputuotteita, kuten Huawei ja Lenovo.
Ohjelmoinnissa venäläiset koodarit ovat ”kunnostautuneet” lähinnä muiden maiden tietojärjestelmiin murtautumisessa. Vastaavasti Kiinassa on kehitetty mm. verkkokauppoja, maksujärjestelmiä ja kasvontunnistusmenetelmiä. Ja intialaiset koodarit ovat haluttua työvoimaa monissa länsimaissa – Suomessakin.
Autoteollisuudessa Venäjän ykkösmerkki on Lada, jota ei arvosteta maailmalla. Suomessakin Ladoja näkee enää harvoin maanteillä. Muualla maailmassa, kuten myös Suomessa, kehitetään ja valmistetaan sähköautoja. Saammeko ehkä pian nähdä ladattavan Ladan? Tuskin.
Kiina ja Intia ostavat Venäjältä mielellään alehintaista energiaa ja metalleja, kun niiden maailmanmarkkinahinnat ovat nousseet pilviin. Kiina varsinkin välttää kuitenkin keskittymästä yhteen toimittajaan, joten se ei voi ostaa kaikkea sitä, mikä Venäjältä jää myymättä länsimaihin.
Muutos ei kuitenkaan tapahdu sormea napsauttamalla, koska esimerkiksi Saksa on sitonut energiataloutensa kohtalon Venäjän toimituksiin uskoen kaupankäynnin edistävän rauhaa. Toisin kävi.
Nyt kun rauha särkyi, Saksalla on isoja ongelmia päästä eroon venäläisestä öljystä ja maakaasusta. Öljyostojen siirtäminen muualle on helpompaa kuin maakaasuostojen, sillä kaasu kulkee putkissa. Kaasuputkien korvaamiseksi tarvitaan isoja satamainvestointeja, että meritse kuljetettu nesteytetty maakaasu voidaan muuttaa takaisin kaasumuotoon.
Venäjän kaasunmyynnin siirtäminen esimerkiksi Kiinalle vaatii suuria investointeja kaasuputkiin. Itämeren pohjassa kulkevaa kaasuputkea Venäjältä Saksaan ei voida siirtää Siperiaan vaan sinne on rakennettava kokonaan uusi putki. Eikä Kiina tässäkään halua liiaksi sitoutua Venäjään.
Suomi pystyy irtautumaan venäläisestä energiasta ja puutavarasta. Kaasun käyttö on meillä vähäistä. Öljyä on mahdollista tilata muualta ja toimittaa laivoilla. Uusi ydinvoimala ja tuulivoimaloiden lisärakentamiset korvaavat sähköntuonnin helposti. Puutavaran tuonti ei ole suuri ongelma, koska Suomessa on metsiä, ja puuta käytetään turhan paljon alhaisen jalostusasteen selluloosan tuotantoon.
Suomen vientikin Venäjälle on vähäistä. Sen korvaaminen ei ole läheskään niin vaikea ongelma kuin Neuvostoliiton viennin katkettua oli.
Saksan kaasuntuonnin loppuminen Venäjältä saattaa aiheuttaa Suomen taloudelle ongelmia, sillä Saksa on meille merkittävä kauppakumppani ja sen teollisuus on riippuvainen kaasusta.
Suomi tulee joka tapauksessa kärsimään taloudellisesti Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan, eikä maamme talouden nykytilakaan ole kovin hyvä. Ongelmia synnyttävät nopea energia- ja elintarvikehintojen nousu, 1990-luvulta periytyvä satojen tuhansien työttömien joukko, ikääntyvä väestö ja koronapandemian vuoksi nopeasti kasvanut velkamäärä, joka kasvaa nyt sotatilan vuoksi lisää.
Nykyiset poliitikot ovat mielestäni tehneet oikeansuuntaisia päätöksiä koronapandemian taltuttamiseksi ja sodanuhkan vähentämiseksi. Sen sijaan talousasioissa poliitikot tuntuvat olevan sinisilmäisesti suuryritysten seireenilaulujen lumoissa.
Viime aikoina poliitikot ovat väittäneet Suomen talouden kasvun edellyttävän panostuksia tutkimukseen ja kehitykseen. Etenkään yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkimushankkeet eivät yleensä välittömästi vaikuta yritysten toimintaan, jos vaikuttavat lainkaan, joten niistä ei kasvua heru.
Suurten yritysten tutkimus- ja kehitysosastoilla syntyy vain hyvin harvoin merkittäviä tuottavia innovaatioita. Suuryritykset vain viilaavat tuotteitaan hieman paremmiksi. Kasvattaakseen liikevaihtoaan suuret yritykset ostavat yleensä pieniä innovatiivisia yrityksiä.
Esimerkiksi Nokia ei keksinyt matkapuhelinta vaan se tuli sille yrityskaupassa. Myöhemmin se kehitti puhelimiaan yhä paremmiksi, kunnes sen johto teki strategisen virheen yrittäessään toteuttaa omaa Symbian-käyttöjärjestelmää puhelimiinsa, ja epäonnistuttuaan siinä, valitsi käyttöjärjestelmäksi Windowsin. Mm. Samsung sen sijaan valitsi Androidin, josta tuli maailmanlaajuinen standardi.
Pienissä yrityksissä innovaatiot syntyvät toiminnan ohessa, koska niillä ei ole mahdollisuutta vuosikausia maksaa palkkaa pelkästään kehitystyötä tekeville tutkimustyöstä puhumattakaan.
Sen sijaan, että valtio panostaa tutkimukseen ja kehitykseen, sen pitäisi parantaa yrittämisen olosuhteita. Turha byrokratia rasittaa yhä enenevässä määrin pieniä yrityksiä, vaikka byrokraatit ovat asiasta toista mieltä. Byrokratia rasittaa eniten kaikkein pienimpiä yrityksiä, jotka muuten pystyisivät tehokkaimmin palkkaamaan uusia ihmisiä.
Työllistäminen on avain valtion talouden tervehdyttämiseen. Palkansaajat maksavat veroja, joilla valtionlainoja voidaan maksaa pois. Kaikkein pienimmät yritykset kasvavat nopeimmin ja palkkaavat henkilökuntaa pienillä rahapanoksilla.
Kun esimerkiksi iso sellutehdas palkkaa ihmisiä, investoitava rahamäärä on useita miljoonia euroja henkilöä kohden. Mutta kun alle viiden hengen nanoyritys palkkaa ihmisiä, tarvittava rahamäärä on useimmiten vain kymmeniä tuhansia euroja henkilöä kohden.
Lassi Mäkinen 
