Kevytyrittäjäpalvelun kirjanpito vedettiin umpisolmuun
19.11.2021 | © Talousteema Oy

Kirjanpitolautakunta julkaisi 2.11.2021 lausunnon laskutuspalveluyrityksen kirjanpidosta. Tämä yritys kutsuu asiakkaitaan kevytyrittäjiksi, jotka ovat mystisessä yrittäjyyden ja palkansaajan välitilassa. He ovat yrittäjiä, mutta lautakunnan mukaan liikevaihtoa ei kirjata mihinkään, ja he ovat myös palkansaajia, mutta palkkojakaan ei kirjata mihinkään.

Kevytyrittäjät voidaan jakaa kahteen pääryhmään: laskutuspalvelua ostavat luonnolliset henkilöt sekä taloushallintopalveluja ostavat yksityiset elinkeinonharjoittajat (toiminimet). Kirjanpitolautakunnan lausuntopyynnössä oli kysymys laskutuspalvelusta.

Laskutuspalvelua ostava kevytyrittäjä tekee omaa työtään asiakkailleen. Hän sopii töistä ja hinnoista suoraan asiakkaidensa kanssa. Palveluntarjoaja lähettää työstä aiheutuneet laskut kevytyrittäjän asiakkaille ja tarvittaessa perii niiden maksut. Laskuista saatujen tulojen perusteella palveluntarjoaja laskee ja maksaa arvonlisäverot sekä laskee ja maksaa kevytyrittäjälle palkan ja suorittaa eläke- ja sosiaalivakuutusmaksut. Lisäksi palveluntarjoaja tekee kevytyrittäjän puolesta lakisääteiset viranomaisilmoitukset.

Tällaisen kevytyrittäjän ei tarvitse perustaa yritystä, ja yleinen tulkinta on, että hänen ei tarvitse laatia kirjanpitoakaan.

Kevytyrittäjän kirjanpitovelvollisuus

Kirjanpitolain mukaan luonnollinen henkilö on kirjanpitovelvollinen harjoittamastaan liike- ja ammattitoiminnasta. Luonnollisen henkilön kirjanpitovelvollisuuden ehtona ei ole kaupparekisterimerkintä, vaan ainoastaan liike- ja ammattitoiminta. Asia on vakava. Kirjanpitovelvollisuuden laiminlyönnistä voidaan tuomita rikoslain mukaan jopa neljä vuotta vankeutta.

Verohallinto otti viimeksi 19.3.2020 kantaa laskutuspalveluyrityksen kevytyrittäjälle maksamaan palkkaan. Laskutuspalveluyrityksen kevytyrittäjälle maksama suoritus on ennakonpidätyksenalainen palkka, vaikka näiden välillä ei ole työsuhdetta.

Kirjanpitolautakunta päätyi ratkaisuun, että näitä palkkoja ei kirjata laskutuspalveluyrityksen tuloslaskelmaan eikä ilmeisesti mihinkään muuhunkaan tuloslaskelmaan. Lausunnon mukaisesti ihminen tulee oikeastaan maksaneeksi palkkaa itselleen, vaikka tätä on pidetty mahdottomana toiminimienkin kohdalla.

Kirjanpitolautakunta unohti, että esimerkiksi toimitusjohtajan palkka kirjataan yhtiön tuloslaskelmaan siitä huolimatta, että yhtiön ja toimitusjohtajan välillä ei ole työsuhdetta.

Laskutuspalveluyritys laskee kevytyrittäjän työstä aiheutuneiden laskujen arvonlisäverot ja maksaa ne Verohallinnolle. Korkein hallinto-oikeus päätyi vuonna 2020 siihen, että laskutuspalveluyrityksen ei tarvitse erikseen maksaa arvonlisäveroa laskun summasta itselleen jäävästä palkkio-osuudesta, koska tällöin vero perittäisiin kahteen kertaan. Tästä voidaan vetää johtopäätös, että laskutuspalveluyrityksen kevytyrittäjän puolesta laskuttama summa on arvonlisäverolla vähennettynä kokonaan laskutuspalveluyrityksen liikevaihtoa.

Kun kirjanpitolautakunta päätti, että kevytyrittäjän veroton laskutus ei ole laskutuspalveluyrityksen liikevaihtoa, tältä osin liikevaihtoa ei kirjata mihinkään kirjanpitoon, koska olettamuksena on, että y-tunnukseton kevytyrittäjä ei ole kirjanpitovelvollinen. Tässä kirjanpitolautakunta astui miinaan.

Jos kevytyrittäjän liikevaihtoa ei kirjata laskutuspalveluyrityksen tuloslaskelmaan, mihin se sitten kirjataan? Ei ilmeisesti mihinkään.

Jos laskutuspalveluyrityksen laskemaa ja kevytyrittäjälle maksamaa palkkaa ja siihen liittyviä henkilösivukuluja ei kirjata laskutuspalveluyrityksen tuloslaskelmaan, mihin ne sitten kirjataan? Ei ilmeisesti mihinkään.

Kirjanpitolautakunnan olisi pitänyt lausunnossaan vaatia, että laskutuspalvelua käyttävän kevytyrittäjän liike- ja ammattitoiminnasta on laadittava kirjanpitoa, kuten kirjanpitolaki edellyttää. Tätä se ei kuitenkaan vaatinut, joten miina laukesi.

Kevennettyä kirjanpitoa kevytyrittäjille

Lausunnon seurauksena Suomessa suuri osa liike- ja ammattitoiminnasta saattaa jäädä kokonaan kirjanpitojen ulkopuolelle ja ilmeisesti syynä on halu keventää yksinyrittäjien hallinnollista taakkaa. Tämä on kuitenkin väärä tapa tehdä se.

Kevytyrittäjyys on uusi ilmiö ja luonteeltaan niin omituinen, että kirjanpitolautakunnan olisi pitänyt pohtia, pitääkö kirjanpitolakia muuttaa ja tehdä tästä ehdotus työ- ja elinkeinoministeriölle.

Paras ratkaisu on käyttää kevytyrittäjille ja muille mikroyrityksille kevennetyn kirjanpidon menetelmää, joka on yksinkertainen mutta ei yhdenkertainen.

Tällainen kirjanpito on kokonaan maksuperusteista ja käytännössä kaikki tapahtumat löytyvät pankkitilin tiliotteilta. Niissä kirjanpidon kirjaukset ovat jo valmiiksi aikajärjestyksessä tarkasteltavissa, kuten kirjanpitolaki vaatii.

Kun kirjaukset tehdään maksuperusteisesti, ne on tiliotteiden lisäksi kirjattava vain tulo- ja menotileille, jolloin asiajärjestyksessä tarkastelu tulee mahdolliseksi ja kahdenkertaisuuden vaatimus täyttyy ilman kahteen kertaan kirjaamista, sillä vastatili on aina pankkitili.

Edellä mainittu maksuperusteinen juokseva kirjanpito on jo nykyistenkin kirjanpitosäännösten mukaan sallittua, mutta tilinpäätöstä tehdessä kirjanpito on oikaistava suoriteperusteiseksi.

Tilinpäätössäännökset uusiksi

Mikroyrityksen tilinpäätöksetkin tulisi sallia tehtäväksi täysin maksuperusteisesti, koska suoriteperuste ei tuota mitään oleellista tietoa.

Maksuperusteiset tilinpäätökset noudattavat kirjanpitolain vaatimaa varovaisuuden periaatetta, jota suoriteperusteiset tilinpäätökset eivät noudata, sillä mm. myyntisaamisiin kirjatut laskut eivät aina realisoidu kassatuloiksi.

Suoriteperusteisesti laaditun tuloslaskelman voitto tai tappio on kirjanpidon ja verotuksen sekavien lakipykälien, viranomaisohjeiden ja peukalosääntöjen vuoksi lähes aina virheellinen. Voitollisen tuloksen näyttävän yrityksen toiminta on voinutkin olla tappiollista ja tappiollisen tuloksen näyttävän yrityksen toiminta on voinut olla voitollista.

Tuloslaskelma ei juuri milloinkaan anna edes olennaisesti oikeaa kuvaa yrityksen toiminnan tuloksesta. Ja kuva on aivan riittämätön. Ihmiset vain kuvittelevat, että se on oikea tulos.

Suoriteperusteisen tilinpäätöksen taseen luvuista käytännössä vain rahat ja pankkisaamiset sekä muut velat kuin siirtovelat antavat oikeaa kuvaa yrityksen taloudellisesta asemasta. Taseen muilta osin kuva on virheellinen ja puutteellinen.

Pitkävaikutteisia menoja vaivaavat epätodelliset poistot. Vaihto-omaisuutta rasittavat inventointien epätarkkuus ja nimikkeiden väärä hinnoittelu, joka on jopa kirjanpitolaissa kelvottomasti säädetty. Saamisia vinouttavat varovaisuuden periaatteen vastaisesti etukäteen tehdyt kirjaukset.

Taseen vastaavaa- ja vastattavaa-puolen yhtäsuuruuden ja edellä mainittujen epätarkkuuksien vuoksi taseen oma pääoma on lähes aina jotakin muuta kuin todellinen. Silti sille on annettu merkitystään suurempi arvo esimerkiksi yhteisölainsäädännössä.

Tärkeintä ei ole voitto vaan reilu kassavirta

Suomen kansantalous ei järkkyisi, jos mikroyrityksille sallittaisiin maksuperusteisten tilinpäätösten laatiminen.

Samalla tuloslaskelmasta ja taseesta voitaisiin luopua ja niiden sijaan sisällyttää tilinpäätökseen pelkkä kassavirtalaskelma, koska se on informatiivinen, havainnollinen ja helposti ymmärrettävä. Se antaa tarkasti oikean, riittävän ja kattavan kuvan yrityksen maksukyvystä. Maksukyky on tärkeämpi kuin voitto.

Kassavirran hallinta auttaa yrittäjää välttämään konkurssin. Jos maksukyky on kunnossa, yritys ei ajaudu konkurssiin, vaikka se tuottaa tappiota useita vuosia peräkkäin niin, että oma pääoma muuttuu negatiiviseksi.

Konkurssilain mukaan konkurssiin asettamisen ehtona on pysyvä maksukyvyttömyys. Yrittäjän pitää siis vain huolehtia, että rahat riittävät jatkuvasti.

Lassi Mäkinen