Eduskunta pudotti pommin kirjanpitolautakunnan pöydälle23.10.2020 | © Talousteema OyKun eduskunnan talousvaliokunta muutti ravintoloille ja kahviloille tarkoitetun tuen lakitekstiä, se synnytti ongelman kirjanpitolautakunnalle. Valiokunta muutti kiinteisiin menoihin perustuvan hyvityksen tuloksen heikkenemiseen perustuvaksi hyvitykseksi, jonka laskeminen jälkikäteen on mahdotonta. Silti lautakunta antoi asiasta lausunnon, vaikka sen ei olisi tarvinnut eikä missään tapauksessa pitänyt sitä antaa.Ravintoloille ja kahviloille suoritettavan hyvityksen laskenta on kaksivaiheinen. Aluksi laskettiin kaavamainen hyvitys, jonka mukainen rahamäärä maksettiin yrityksen tilille. Seuraavaa tilinpäätöstä laadittaessa lasketaan hyvityksen enimmäismäärä, ja jos tämä alittaa alkuperäisen maksun, yrityksen on palautettava liikasuoritus.
Hallituksen esityksen 8.5.2020 (HE 67/2020) lakitekstissä hyvityksen enimmäismäärän laskennasta sanotaan seuraavasti:
”Sen estämättä mitä edellä tässä pykälässä säädetään, hyvityksenä saadaan suorittaa rajoitusajalta enintään se määrä, mikä tulisi merkittäväksi kirjanpitoasetuksessa (1339/1997) sekä pien- ja mikroyrityksen tilinpäätöksessä esitettävistä tiedoista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1753/2015) säädetyissä tulolaskelmakaavoissa nimikkeeseen liiketoiminnan muut kulut vähennettynä mahdollisesti toiminnan keskeytymisestä suoritetun vakuutuskorvauksen määrällä.”
Eduskunnan talousvaliokunta päätyi aivan toisenlaiseen ratkaisuun.
Talousvaliokunnan mietinnön 20.5.2020 (TaVM 11/2020) lakitekstissä sama asia esitetään seuraavasti.
”Sen estämättä, mitä edellä tässä pykälässä säädetään, hyvityksenä suoritetaan enintään määrä, jolla rajoitusvelvoitteen aikana kertynyt tulos alittaa vertailuluvun perusteena olevia kuukausia vastaavan tuloksen vähennettynä toiminnan keskeytymisestä saadulla vakuutuskorvauksella (toteumaperusteinen rajoitus). Edellä tarkoitettu tulos määritetään noudattaen pien- ja mikroyrityksen tilinpäätöksessä esitettäviä tietoja koskevaa asetusta (1753/2015) ja kirjanpitoasetusta (1339/1997) soveltuvin osin.”
Kulujen korvaaminen vaihtui tuloksen pienenemisen korvaamiseksi. Talousvaliokunta esitti, että kirjanpitolautakunta antaa ohjausta hyvityksen enimmäismäärän laskemisesta.
Lautakunta sai vaikean ongelman ratkaistavakseen, koska jälkikäteen rajoitusajan ja vertailuajan tulosten laskenta on mahdotonta. Kirjanpitolautakunta kuitenkin julkaisi 22.9.2020 lausunnon tästä asiasta, vaikka ei olisi pitänyt julkaista.
Kirjanpitolautakunta päätti, että lakitekstissä mainittu tulos tarkoittaa tuloslaskelmakaavan erää ”Voitto (tappio) ennen tilinpäätössiirtoja ja veroja”. Tämä ratkaisu suurentaa hyvityksen enimmäismäärää, koska tämän tuloksen ja tilikauden voittoa vastaavan tuloksen erona on tulovero.
Lautakunta ylitti valtuutensa, sillä näin päättäessään se puuttui lain sisältöön, josta päättäminen kuuluu eduskunnalle.
Jos tämän määritelmän mukainen rajoituskauden tulos olisi esimerkiksi 5.000 euroa, vero osakeyhtiössä olisi 1.000 euroa ja silloin tilikauden voittoa vastaava tulos olisi 4.000 euroa. Vertailukaudelta kirjanpitolautakunnan määritelmän mukainen tulos voisi olla esimerkiksi 15.000 euroa, josta vero olisi 3.000 euroa ja tilikauden voittoa vastaava tulos 12.000 euroa. Korvauksen enimmäismäärä kirjanpitolautakunnan mukaan olisi 10.000 euroa ja tilikauden voiton mukaan laskettuna 8.000 euroa.
Jos ravintolalle olisi ensimmäisessä vaiheessa maksettu hyvitystä 9.000 euroa, kirjanpitolautakunnan ohjeen mukaan sen ei tarvitsisi palauttaa mitään, mutta tilikauden voiton mukaan laskettuna sen tulisi palauttaa 1.000 euroa.
Valtio ei maksa ravintolalle tai kahvilalle lisää, jos aikaisemmin maksettu hyvitys alittaa tilinpäätöksen yhteydessä lasketun korvaussumman, mutta ravintolan tai kahvilan pitää maksaa valtiolle, jos hyvitys ylittää korvauksen enimmäismäärän.
Hyvityksen enimmäismäärän laskenta on lisätyötä kirjanpitäjälle, ja tämä työmäärä voi olla merkittävä, koska sen laskeminen on vaikeaa. Valtio ei korvaa tätä lisätyötä yritykselle. Pienelle ravintolalle tai kahvilalle lisätyön kustannus on suhteettoman suuri verrattuna korvauksen määrään. Suuren ravintola- tai kahvilayrityksen enimmäiskorvauksen laskenta on suhteellisesti vähemmän työllistävä kuin pienen yrityksen korvauksen laskenta.
Ravitsemisyritysten toiminnan rajoituskausi oli 4.4. – 31.5.2020 ja vertailukausi joko 1.4. – 31.5.2019 tai 1.1. – 29.2.2020. Nämä kaudet ovat mennyttä aikaa ja eri pituiset. Rajoituskausi alkaa kesken kalenterikuukauden, mikä vaikeuttaa tuloksen laskentaa.
Vaikka rajoituskauden ja vertailukauden tulokset lasketaan jälkikäteen, laskennassa on noudatettava tilikauden jaksotus- ja arvostusperiaatteita. Kirjanpitolautakunta mainitsee esimerkkinä tilikauden poistojen suhteuttamisen näiden kausien pituuksiin.
Lautakunta ei sanallakaan mainitse varastomuutoksen huomioon ottamista, vaikka se on aivan olennainen asia tuloksen laskennassa.
Ravintoloilla ja kahviloilla saattoi olla rajoituskauden ja vertailukauden alussa ja lopussa esimerkiksi pakastimissaan raaka-aineita tai valmiita tuotteita, jotka myytiin kyseisen päivän jälkeen. Nämä olisi pitänyt inventoida kummankin kauden alussa ja lopussa tarkasti oikean tuloksen laskemiseksi, mutta jälkikäteen niiden inventointi on mahdotonta.
Varastomuutoksen huomiotta jättäminen tarkoittaa sitä, että ravitsemisyritysten tulokseen perustuva korvauksen takaisinperintä on epämääräistä.
Kirjanpitolautakunnan olisi pitänyt jättää tämä lausunto antamatta, koska laki ei lautakuntaa siihen velvoita, sekä vaatia eduskuntaa muuttamaan laki täsmällisemmäksi.
Hallituksen esityksen mukainen liiketoiminnan muihin kuluihin perustuva hyvityksen maksimimäärä olisi ollut täsmällinen, helposti jälkikäteen laskettavissa ja lain tarkoituksen mukainen.
Lain periaatteena on ravitsemisyritykselle rajoitusvelvoitteesta aiheutuvien joustamattomien välittömien kustannusten kohtuullinen hyvittäminen. Tätä lainkohtaa talousvaliokunta ei muuttanut, vaikka sen tekemä muutos ei noudata periaatetta.
Lähetin 4.6.2020 talousvaliokunnan puheenjohtaja
Juhana Vartiaiselle sähköpostiviestin, jossa kritisoin valiokunnan päätöstä. Ehdotin, että talousvaliokunta kutsuu seuraavalla kerralla kirjanpitäjiä kuultavaksi, kun kirjanpitoa koskevia lakiesityksiä käsitellään. Nyt kuultiin ihmisiä, jotka eivät ole milloinkaan laatineet kirjanpitoja.
Lassi Mäkinen 
