Polttoainetta jakeluyrityksen luottokortilla itsenäisillä asemilla15.2.2024 | © Talousteema OyKeskusverolautakunta julkaisi arvonlisäveroratkaisun itsenäisillä jakeluasemilla tapahtuvasta polttoaineiden myynnistä ja maksamisesta jakeluyrityksen luottokortilla.Jakeluyritys myy nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita yksityis- ja yritysasiakkailleen jakeluverkostonsa kautta. Verkostossa on sekä jakeluyrityksen omia asemia että itsenäisten kauppiaiden jakeluasemia.
Asiakkaat voivat käyttää jakeluyrityksen polttoainekortteja ostaessaan myös muilla kuin jakeluyrityksen omilla asemilla.
Itsenäisten kauppiaiden jakeluasemat ovat ulkoisesti samanlaisia kuin muutkin jakeluverkoston asemat. Jakeluasemien rakenteet, laitteet ja kyltit vastaavat kokonaisuudessaan jakeluyrityksen brändin mukaista ulkoasua ja väritystä.
Itsenäinen kauppias ostaa jakeluasemalla myytävän polttoaineen jakeluyritykseltä maailmanmarkkinoiden mukaisella hinnalla.
Itsenäinen kauppias omistaa polttoaineen sillä hetkellä, kun se luovutetaan jakeluasemalla polttoainekorttia käyttävälle asiakkaalle.
Kun loppuasiakas käyttää jakeluyrityksen polttoainekorttia ostamiseen, tämän jälkeen jakeluyritys lähettää asiakkaalle laskun ja tilittää polttoaineen hinnan itsenäiselle kauppiaalle.
Jakeluyritys voi myöntää polttoainetta ostavalle asiakkaalleen alennuksen, joka otetaan huomioon asiakkaan saamalla laskulla. Alennus ei vaikuta jakeluyrityksen ja itsenäisen kauppiaan väliseen myyntiin. Jakeluyritys vastaa myös asiakkaan mahdollisista maksulaiminlyönneistä, ja asiakas reklamoi polttoaineessa olevista virheistä suoraan jakeluyritykselle
Keskusverolautakunnan mukaan näissä olosuhteissa jakeluyritys myy polttoaineen polttoainekorttia käyttävälle asiakkaalle arvonlisäverolain 19 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla omissa nimissään itsenäisen kauppiaan lukuun. Tällöin jakeluyritys siis myy polttoaineen asiakkaalle ja kauppias myy sen jakeluyritykselle.
Kun otetaan huomioon, että jakeluyritys on polttoaineen toimittaja, joka on vastuussa polttoaineessa olevasta virheestä suhteessa asiakkaaseen sekä jakeluyrityksen toimet jakeluasemalla myytävän polttoaineen hinnan määrittämisessä, näin ollen jakeluyritys ei toimi polttoaineen hankinnassa ainoastaan välikätenä.
Keskusverolautakunnan mielestä jakeluyrityksen myynti polttoainekorttia käyttävälle asiakkaalle on arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja 19 §:n 1 momentissa tarkoitettua arvonlisäverollista tavaran myyntiä, kun polttoaine myydään itsenäisen kauppiaan jakeluasemalla.
Lisäksi jakeluverkostoon kuuluu asemia, jotka sijaitsevat ulkopuolisen yrittäjän liikepaikan yhteydessä ja joiden ylläpidosta vastaa ulkopuolinen yrittäjä. Asiakas voi käyttää polttoainekorttia myös tällaisilla jakeluasemilla.
Jakeluyritys omistaa ulkopuolisen yrittäjän ylläpitämällä jakeluasemalla myytävän polttoaineen siihen asti, kunnes polttoaine luovutetaan asiakkaalle. Polttoaineen omistusoikeus siirtyy jakeluyritykseltä polttoainekorttia käyttävälle asiakkaalle, joka maksaa laskun polttoaineesta suoraan jakeluyritykselle. Ulkopuolisen yrittäjän vastuulle kuuluu vain jakeluaseman toiminnan järjestäminen.
Näissä olosuhteissa jakeluyritys myy polttoaineen arvonlisäverolain 18 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla polttoainekorttia käyttävälle asiakkaalle. Kysymys on jakeluyrityksen arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta arvonlisäverollisesta tavaran myynnistä, kun jakeluyritys omistaa myytävän polttoaineen, ja ulkopuolinen yrittäjä vastaa vain jakeluaseman ylläpidosta.
Lassi Mäkinen 
